You know I'm ill, so hit me like a man.

En ole varma pitäisikö minun kirjoittaa avoimesti tunteistani, onnellisuudesta, pahasta olosta, masennuksesta, epätietoisuudestani, vaiko vain vaieta asiasta siinä pelossa että minut lokeroidaan, kivitetään henkisesti ja polttomerkataan niin että en ikinä pääse eroon leimasta, joka olisi mahdollisesti tämä: huomiohuora. Joten ainakin toistaiseksi taidan jakaa tähän blogiini vain niitä hieman turhanpäiväisempiä asioita, jotka eivät varmaankaan kiinnosta oikein ketään mutta samapa tuo kai. Ehkä joku kaunis päivä uskallan kertoa asioita vähän tarkemmin.

Mutta tähän päivään: koko päivä on mennyt koomatessa sängyssä dataillen ja syöden mustikkapiirakkaa ja pullaa, sekä pelaten perunapeliä kuten yksi urpå kutsuu tuota Pou tsydeeminä jota hakataan puhelimella. Minun Pouni on pinkki. Pou ei siis ole peruna koska pinkkejä perunoita ei ole olemassakaan. Ja jälleen kerran ajatukseni lähtivät laukkaamaan ja kuvittelen pinkin Pou perunani hyppimässä pilvien ja lentokoneiden päällä keräten kolikoita.

Ja nythän on koeviikko, tarkoittaen sitä että mun pitäisi olla lukemassa ruotsin ja englannin kokeisiin, sekä kirjoittaa kuviksen portfoliota, mutta ei. Hakkaan vieläkin perunapeliä ja huomenna varmasti mietin että minkä vitun takia koe meni huonosti. No, se on kai sen ajan murhe. Nyt ei vaan jaksa. Kirjoittelen mielummin kaikkea turhanpäiväistä bloggeriin, sekä tuijotan söpöjä kuvia tumblrista ja weheartitista.

Btw. Yritin totutella näihin hiuksiin eilen joten kamerahuorasin hetken ja sain yhden ihan ok kuvan. Taustalle meinasin muoksia sateenkaaria mutta koska näytän kuulemma nyt jo pieneltä homopojalta, jätin sen suosiolla tekemättä. Sen sijaan taustasta tuli pinkki. So gay..