Mä osaan tän, mä osaan ton, oon jätkä mahdoton

"Onni suosii kusipäitä

Tuuri halii juuri näitä

Jotka joskus aallon pohjaan

hyppää ihan tahallaan"

Mä en oikein tiedä mitä kirjoittaa. Sanoin noin puoli tuntia sitten että menen nukkumaan, ja niin mun pitikin tehdä mutta sekin vähän jäi. Koulujutut on nyt toistaiseksi hallinnassa, jopa niin että saan jotain aikaiseksi ja saan suoritettua kursseja alta pois. En väitä että mulla on hyvä olo, mutta todellakin helpottunut olen. Nyt jaksaa taas hetken. Katsotaan miten tässä käy. Seuraavaksi täytyy vain jaksaa keskittyä keräämään voimia ensi keskiviikkoon. Siitä tulee pitkä päivä.. Paljon asioiden järjestelyä ja virallisia puheluita. Vihaan virallisia puheluita, ne on ahdistavia. Likööripullon jälkeen niissä ei enää ole mitään pahaa, ongelmat katoavat jonnekin ja randomin kanssa asiallisesti keskusteleminen on jopa hauskaa kun esitän olevani ystäväni jonka puolesta soitan.

Huomisen suunnitelmiin kuuluu helvetin raskasta ajattelua, himassa käynti, yleistä lagailua ja jos hyvin käy, pääsen parin muksun kanssa katsomaan Disney elokuvia. Ne muksut on oikeasti vain tekosyy, tottakai mä haluan katsoa Mulanin miljoonannen kerran! Hajosin viimeiselle virkkeelle, muija näyttää tältä ja sen mielestä Disney leffat on parhautta. Totaalihajotus. Nyt nukkumaan että pääsen ihmisten aikoihin ylös ja ulos ja...... nojoo ei ainakaan lenkille.

Ps. Bridge! Ja kyllä, vaihdoin piikit palloihin myöhemmin. Tiedän että noi piikit näytti hirveiltä vääränmallisen korun kanssa.

I'm back bitches

Helvetti että mulla on ollut ikävä tätä blogia. Siinä toisessa puhuin lähinnä paskaa ja koitin keskittyä enemmän niihin positiivisempiin asioihin, mut tajusin tässä noin miljoonannen kerran et en mä vaan ole sellainen. Karu totuus on että mä en oo peruspositiivinen ihminen. Tänne oon aina osannut kertoo asiat niinku ne on, ja se on mulle helvetin tärkeetä. Haluun puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja olla mitä oon, en feikata kaikkee ja valehdella että oon kiltti viaton pikkutyttö. Joo haistakaa paska, ei mua enää ees kiinnosta esittää sellasta. 

Tässä on nyt tapahtunut aivan helvetisti kaikkea, pääsin lastenkodista himaan, ja pakko kyllä sanoo että kotiutumisen jälkeen mua on nähty himassa vielä vähemmän mitä lastenkodissa asuessani. Intressit on ollut aivan erilaiset, ja menot sen mukaiset. Nyt asun taas isovanhemmilla kun tuli hiukan muuttujia ja pitää nyt katsoa jos vaikka ens viikolla pääsis takas sinne lastenkotiin. Muihinkin laitoksiin mua on koitettu saada mutta toivon ainakin että oon saanut pointtini selväks siinä kun oon lähteny vetää kun oon ilmoittanut että mua ei saa sinne muuta kun väkivalloin ja poliisivoimin. Lastenkoti on siis ihan ok kompromissi johon mäkin olen ihan tyytyväinen. Jos siellä vaan on tilaa mulle. Anygays, oon tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin tässä muutaman kuukauden sisällä, mutta samalla kussut asiani niin että välit on katkennut tosi moneen vanhaan frendiin. Mutta that's just life bitch. Koulunkäynti ei oo kiinnostanut vittuakaan kun päivisin keksii joko liian paljon parempaa tekemistä tai sitten on niin väsynyt edellisestä yöstä ettei vaan pääse ylös sängystä siihen aikaan kun olis koulua. Ehdin jo ilmoittaa opollekkin että mun koulunkäynti päättyi nyt tähän, mutta muutin mieleni kun tajusin että se on ainoo keino saada massii mistään muusta kun duunista ja duunii on vähän vaikee löytää ilman koulutusta ja tarviin rahaa koska oon riehunu niin vitusti rahattomana et velkaa on kertynyt ihan mukavia summia. Eli huomisen tavoite olisi se että käyn sillä helvetin YHDELLÄ ainoalla tunnilla joka mulla on. Ei pitäis olla vaikeeta, saatana. Mut silti se on jotenkin ylitsepääsemätöntä.

Nojoo onhan tässä nyt jotain suhteellisen huvittavaakin tapahtunut lähiaikoina. Nimittäin minä mekko päällä. Päätin viime vuoden loppu puolella just viime tippaan että haluunkin tanssia wanhat, joten ystävänpäivänä vedinkin mekon päälle ja tanssin koko päivän. Ihan hauskaahan se oli joo, mutta luojan kiitos se on nyt ohi. En kyllä ymmärrä miksi sitä kutsutaan prinsessapäiväksi, sehän on yhtä helvettiä kun oot kellon ympäri saatanan vaikee puku päällä ja nyöritykset on niin kireellä ettei saa happee koska muuten se mekko tippuis päältä. Kengätkin jouduin feidaamaan jossain välissä kun jalat oli paskana tanssimisesta. Oikeestaan, koko kroppa on edelleen paskana tanssimisesta, mutta se voi toki johtua wanhojen jatkoistakin. 

Taisin saada yliannostuksen prinsessana olemisesta, joten taas vois keksiä jotain hiukan enemmän munlaistani, ja ehkä vetää keesin taas pystyyn.. No katsoo nyt mitä mä keksin. Keesi kyllä houkuttelis mutta vasta kuukausi sitten tilasin uuden mustat pidennykset. Vois vetää pään täyteen ja päättää sitten mitä hiuksille tapahtuu. Se ainakin olis mielenkiintoista.

Raha kai aina ratkaisee, odotus viimein palkitsee

Koulukirjoja, muistiinpanoja, teetä ja ruokaa. Niistä on minun maanantaini tehty. Onneksi huomenna on vapaapäivä.

Becoming someone else.

On taas ollut hiukan sekava fiilis. Väsyttää vitusti liikaa ja vaikka koeviikko stressaa kauheesti, on jotenkin sellainen olo että ihan sama miten kokeet menee, ei mua kiinnosta. Oikein hauskaisia ristiriitoja pää täynnä.
Huomiseksi mun piti tehdä kymmenen monistetta, tein yhden. Perjantaina pitäisi tietää ruotsista vaikka mitä, palauttaa ruotsin aine sun muuta paskaa, palauttaa kuviksen työ jota en ole edes aloittanut, samaten portfolio, jonka tekemisestä mulla ei ole tietoakaan ym... Ja ainiin, maanantaille pitäisi tehdä pari enkun kappaletta, lukea kokeeseen, valmistaa suullinen esitelmä.. Ja enkun itsenäisen kurssin suorittaminen taitaa venyä kolmen jakson mittaiseksi.
Väsyttää mutten saa unta. Vituttaa mutten osaa purkaa tätä oikein mitenkään kun puhelimella kirjoittaminen tökkii. Ärsyttääahdistaa.
Eilen meni hermot kaikkeen joten vietin kaksi tuntia kallisarvoista aikaani tukehtuen teipinpoistoaineeseen ja repien pidennyksiä irti. Sen jälkeen etsin kunnollisia saksia mutta eipäs löytynyt, perkele. Joten leikkasin hiukseni askartelusaksilla. Seuraavaksi varmaankin värjään hiukset mustiksi tai teen jotain muuta typerää..

Heeeelvetin hyvin menee

Väsyttää liikaa, motivaatio blogin kirjoittamiseen ja kaikkeen muuhunkin on aivan nollissa. Haluaisin vain nukkua, perkele. Koulu menee päin helvettiä, tänään jaksoin olla yhden kokonaisen tunnin paikalla. Sekin meni enemmän tai vähemmän nukkumalla. Tämän päiväinen kokeiden palautuskaan ei ollut mikään positiivinen asia.. Nelosia, vitonen ja seiska. Ja kuviksesta nelonen ellei opettaja sitten huoli portfoliota huomenna (se piti palauttaa muutama viikko sitten). Vittusaatanaperkele.

Onneksi Iida käytännössä katsoen muuttaa meille ensi viikoksi joten saatan saada jopa jotain kuvamateriaalia tännekin kun yksin en jaksa kuvailla nykyään. Kaikki energia menee johonkin aivan muuhun, nukkumiseen yleensä.

Näin sitä koulupäivää kuuluu viettää. Hyvää seuraa, puhelin, tyyny ja viltti sekä keskittynyt ilme ja puhelin. Ja ööööööö.... South park?

Seinässäni on muurahainen ja se vituttaa mua suunnattomasti. Kiinnosti vissiin vitusti.

You know I'm ill, so hit me like a man.

En ole varma pitäisikö minun kirjoittaa avoimesti tunteistani, onnellisuudesta, pahasta olosta, masennuksesta, epätietoisuudestani, vaiko vain vaieta asiasta siinä pelossa että minut lokeroidaan, kivitetään henkisesti ja polttomerkataan niin että en ikinä pääse eroon leimasta, joka olisi mahdollisesti tämä: huomiohuora. Joten ainakin toistaiseksi taidan jakaa tähän blogiini vain niitä hieman turhanpäiväisempiä asioita, jotka eivät varmaankaan kiinnosta oikein ketään mutta samapa tuo kai. Ehkä joku kaunis päivä uskallan kertoa asioita vähän tarkemmin.

Mutta tähän päivään: koko päivä on mennyt koomatessa sängyssä dataillen ja syöden mustikkapiirakkaa ja pullaa, sekä pelaten perunapeliä kuten yksi urpå kutsuu tuota Pou tsydeeminä jota hakataan puhelimella. Minun Pouni on pinkki. Pou ei siis ole peruna koska pinkkejä perunoita ei ole olemassakaan. Ja jälleen kerran ajatukseni lähtivät laukkaamaan ja kuvittelen pinkin Pou perunani hyppimässä pilvien ja lentokoneiden päällä keräten kolikoita.

Ja nythän on koeviikko, tarkoittaen sitä että mun pitäisi olla lukemassa ruotsin ja englannin kokeisiin, sekä kirjoittaa kuviksen portfoliota, mutta ei. Hakkaan vieläkin perunapeliä ja huomenna varmasti mietin että minkä vitun takia koe meni huonosti. No, se on kai sen ajan murhe. Nyt ei vaan jaksa. Kirjoittelen mielummin kaikkea turhanpäiväistä bloggeriin, sekä tuijotan söpöjä kuvia tumblrista ja weheartitista.

Btw. Yritin totutella näihin hiuksiin eilen joten kamerahuorasin hetken ja sain yhden ihan ok kuvan. Taustalle meinasin muoksia sateenkaaria mutta koska näytän kuulemma nyt jo pieneltä homopojalta, jätin sen suosiolla tekemättä. Sen sijaan taustasta tuli pinkki. So gay..

Now and again we try just to stay alive.

"No one will ever see
This side reflected
And if there's something wrong
Who would have guessed it
And I have left alone
Everything that I own
To make you feel like
It's not too late
It's never too late"

Pitäisi tehdä ruotsin säälittävän mittaista (60-70 sanaa) kirjoitelmaa, mutta kun ei. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Väsyttää vituttaa ahdistaa ja on nälkä. Perkele. Kouluun jaksoin sentään raahautua. Tunneille en. Koulumotivaatio pahasti hukassa ja koeviikko on kai jo ensi viikolla, en oikeastaan tiedä. Vittu. Kamera on täynnä kuvia jotka pitäisi muokata ja laittaa blogiin mutta kun ei vaan jaksa. Ei huvita. Minne kaikki mun ylimääräinen energia on kadonnut? Hyvä kun jaksan edes pysyä hereillä. Tekisi mieli leikata hiukset pois.

 

Ehkä saan otettua itseäni niskasta kiinni ja menen tekemään keskeneräiset kuviksen työt, että pääsisin edes siitä kurssista läpi.