En taaskaan tiedä missä mennään, mikä on tilanne, mitä tapahtuu tai on tapahtunut. Nukkuminen ei onnistu öisin ja päivisin valo sattuu silmiin joten sitä täytyy paeta pimennysverhojen taakse ja varmuuden vuoksi vielä peiton alle silmät visusti kiinni. Kroppa mustelmilla itsetuhosta ja pään sisältö riekaleina levitettynä muutaman kilometrin säteellä sen hetkisestä olemattomuudesta. Miten helvetissä täältä pääsee pois?
Oon muuttunut taas. Yks askel eteenpäin, kymmenen taakse. Samoin tää blogi. Seuraako kukaan ees tätä paskaa enää?
