Järki ei päähän uponnut ei saanut musta kii

"Sovitaanko, että sä vaan kauhot ihan omaa soppaasi.

Älä muitten bisneksiin työnnä turpaasi.

Ressaa ittes vaikka hengiltä, se on sun asias.

Älä uraputkees mua kisko, en aio kantaa paineitas.

Niin sanottua elämänkokemustas tuut mulle tyrkyttään,

no ikäähän sulla on, mutta et oo eläny päivääkään!

Se ei kuulu sulle, mitä mä teen!

Se ei kuulu sulle, mihin mä meen!

Itte valintas teit, älä työnnä mua samaan satimeen!

Se ei kuulu sulle, mitä mä teen!

Se ei kuulu sulle, mihin mä meen!

Vaikka ranteeni viiltäisin ja tunkisin parrun perseeseen!"

Tänään sain hauskan idean. "Hei Monica, tee napakoru!" Loistavaa tällainen. Tää oli taas yksi niistä mun kuuluisista kuningasideoista, joita en ikinä ehdi harkitsemaan ollenkaan vaan toteutan just sillä sekunnilla kun pään päälle syttyy lamppu. Ja joo, lävistyskuume senkun kasvoi kun toi lävistäminen ei edes nipistänyt enää, niin monta kertaa oon napakorun tehnyt. Pitihän sitten keksiä vielä jotain muutakin, ja päätin iskeä neulan läpi myös tosta alapuolelta. 

Ainakin huomiseen asti pidän ton säälittävän pienen korun tossa, koska tein sen 1.2mm neulalla paremman puutteessa. Katsotaan josko jo huomenna se olisi siinä kunnossa että voin vaihtaa tuollaisen samanlaisen korun mikä siinä yläpuolella on. 

Ps. hiusten väri vaihtui TAAS. Parin värinpoiston jälkeen sain ton punasen aika nätisti tohon, vaikkakin toi sävy vähän lilahtava ehkä. No mutta mitäs pienistä kun mienetkää meistä. 

Uh ah, meikitön ja keesitön kuva. Panisin. Laura lagaa söpösti ♥

Mä osaan tän, mä osaan ton, oon jätkä mahdoton

"Onni suosii kusipäitä

Tuuri halii juuri näitä

Jotka joskus aallon pohjaan

hyppää ihan tahallaan"

Mä en oikein tiedä mitä kirjoittaa. Sanoin noin puoli tuntia sitten että menen nukkumaan, ja niin mun pitikin tehdä mutta sekin vähän jäi. Koulujutut on nyt toistaiseksi hallinnassa, jopa niin että saan jotain aikaiseksi ja saan suoritettua kursseja alta pois. En väitä että mulla on hyvä olo, mutta todellakin helpottunut olen. Nyt jaksaa taas hetken. Katsotaan miten tässä käy. Seuraavaksi täytyy vain jaksaa keskittyä keräämään voimia ensi keskiviikkoon. Siitä tulee pitkä päivä.. Paljon asioiden järjestelyä ja virallisia puheluita. Vihaan virallisia puheluita, ne on ahdistavia. Likööripullon jälkeen niissä ei enää ole mitään pahaa, ongelmat katoavat jonnekin ja randomin kanssa asiallisesti keskusteleminen on jopa hauskaa kun esitän olevani ystäväni jonka puolesta soitan.

Huomisen suunnitelmiin kuuluu helvetin raskasta ajattelua, himassa käynti, yleistä lagailua ja jos hyvin käy, pääsen parin muksun kanssa katsomaan Disney elokuvia. Ne muksut on oikeasti vain tekosyy, tottakai mä haluan katsoa Mulanin miljoonannen kerran! Hajosin viimeiselle virkkeelle, muija näyttää tältä ja sen mielestä Disney leffat on parhautta. Totaalihajotus. Nyt nukkumaan että pääsen ihmisten aikoihin ylös ja ulos ja...... nojoo ei ainakaan lenkille.

Ps. Bridge! Ja kyllä, vaihdoin piikit palloihin myöhemmin. Tiedän että noi piikit näytti hirveiltä vääränmallisen korun kanssa.

She went around with an attitude that she would rather be beaten to death than take any shit

"Since I met you I've been crazy

Since I've been with you I've been lost

You make everything seem hazy

Love comes with such a cost

Have I lost my mind?"

"I need a superhero

Someone to save me

Cause I'm just a girl

And I have no one 

Who will go and

Save me from this world"

Ajatukset ei taas oikein kulje, sillä musiikki soi aivan liian kovalla ja se peittää kaiken sen vähäisenkin aivotoiminnan mitä pääni sisältä voisi löytyä. En jaksa tänään panostaa kirjoittamiseen, joten heitän tähän vain parit kuvat viime päivien työn tuloksesta kun mulle ilmoitettiin että osaan tehdä lävistyksiä. Musta asiat on aika hyvin kun tein kahdelle ihmiselle huuleen lävistyksen, yhdelle rustoon ja itselleni labretin eikä kukaan kuollut tai edes halvaantunut. 

Näiden huuliläväreiden lisäksi kun teen vielä medusan itselleni voin onnellisena jättää suuni rauhaan neuloilta sun muulta väkivallalta ja hankkia kivat korut jne. Koruista puheenollen, helvetin crazy factory, saisinko jo tilaamani korut? Nyt lävistyskuume alkaa ehkämahdollisesti helpottaa ja voin jatkaa elämääni rauhassa miettimättä minkä lävistyksen teen seuraavaksi.. Vitut, himo lävistyksiin ei helpota ennenkuin mun kasvoja koristaa vielä se medusa sekä kulmakoru (tai bridge) ja kielikin on pakko lävistää. Sen kyllä teen ihan ammattilaisella, koska edes mä en ole niin hullu että alkaisin työntää neulaa kielen läpi. Inhottaa jo pelkkä ajatuskin. 

Rankat työt vaatii rankat huvit

Lähdin torstaina tän näköisenä kaupungille kavereiden kanssa

 Ja heräsin seuraavana aamuna sairaalasta tän näköisenä. Mikä meni väärin?

Hukkasin toisen huulikorun jossain vaiheessa eli sain heittää hyvästit snake bitesille. Sad story.

All I want is to mess around

Mä en sais ikinä kirjoittaa väsyneenä, pyydän anteeksi jo etukäteen tulevaa tekstiä, mahdollisia kirjoitusvirheitä (syytän myös kynsiä niistä), turhaa ininää ja vittuuntumista koska blogger vihaa mua.

Siinä jotain kuvia lauantailta, jolloin näin Lauraa pitkästä aikaa ja saatiin taas kuningasidea jota tottakai lähdettiin toteuttamaan. Ja se suunnitelma toimi oletettua paljon paremmin jos ei oteta huomioon sitä että porukka oli aika kuosit, mä jouduin pieniin ongelmiin ja yks noista kavereista pääsikin ambulanssin kyytiin jostain syystä. 

Löysin himassa käydessä jonkun vähintään viis vuotta vanhan punasen hiusvärin ja sen kummemmin miettimättä heitin sen päähäni. Koostumukseltaan se oli enemmänkin jotain tomaattisosetta kuin hiusväriä, mutta ihan hyvin näytti toimivan kun edelleen on hiukset päässä ja värikin on juuri sopiva. Ainakin tässä keinovalossa, luonnonvalo saattaa saada mut muuttamaan mieltäni mutta onko sillä sitten niin väliä kun hiuksia ne vaan on.

Oon myös saanut aikaiseksi vihdoin tehdä kynsilleni jotain. Ihan kivat noi neljä ensimmäistä on, lopuista puuttuu vielä geelit ja koristelu, yhtä en oo edes viilannut vielä. Jostain syystä mulla alkoi soida päässä laiska tyhmä ja saamaton.

Siinä vielä kuvaa tomaattisoseesta, eikun hiusväristä, sekä meikitön ja hiusten kuivumista odottava minä.

Ja tän kuvan pointtina on snake bites ♥

I've been up here for so long I'm going crazy

Mun sisälläni asuu pieni perfektionisti. Hyvin, siis hyvin pieni sellainen, mutta sen verran pakkomielteinen että huomasin ärsyyntyväni aivan saatanasti sellaisesta asiasta kuin mun korva. Siis ei saatana, ei kukaan voi vittuuntua näin pahasti siitä että korvassa on tollainen pieni kolo mistä vähän kuin puuttuu yksi korvakoru. No, mäpä vittuunnuin. Ja asialle oli pakko tehdä jotain kun olin kunnon neulankin saanut käsiini. Eipä sitten muuta kuin neula korvasta läpi ja koru reikään. 

No nyt näyttää paremmalta! Ainakin jos mun mieleipidettä kysytään (ja se varmaankin on se olennaisin mielipide kun kerran on kyse mun korvasta). Ja joo, vähän ehkä innostuin kun lävistin sitten napanikin samalla. Tällä kertaa en tee samoja virheitä kuin viimeksi esim. vaihda liian aikaisin normikorua sellaiseen roikkuvaan jne tai muutenkaan vänkslää kaikkee turhaa sen kanssa.

Ihihi, tää on sitä tosi rakkautta. Ehtikin jo olla vähän ikävä kun otin viime vuonna about tähän aikaan napakorun liikkeessä mutta otin sen pois jo parin kuukauden jälkeen kun oli pieniä ongelmia lähinnä just sen takia että vaihdoin korun liian aikaisin ja hoidin sitä ilmeisesti vähän väärin.
Nyt himo snake bitesiinkin iski järjettömällä voimalla.. Mutta ehkä sen teen vasta huomenna kun tällä hetkellä ei löydy sopivaa korua huuleen tuon jo naamassa asustelevan lisäksi. Myös kulmakoru himottaisi, mutta sillähän on paha tapa kasvaa ulos aika helposti. Ainakin mun käsittääkseni. Toinen mikä olis oikein hauskaisa on tragus, mutta mulla on jotenkin hassut korvat niin en ainakaan ite uskalla kokeilla sen tekoa. Onnistuisin varmasti tunkemaan neulan jollain ihmeen kaupalla korvasta sisään kalloon ja aivoihin (kyllä, mullakin on aivot).

Asiasta materialismiin, viimeisetkin rippeet kesätyöpalkasta meni tässä pari päivää sitten kun tein tilauksen Halvalle & Mauttomalle. Tässä pientä kollaasia siitä mitä tilasin.

Nyt vaan odottelen viestin saapuvan puhelimeen että pääsen noutamaan pakettini ♥

If you can't be happy at least you can be drunk

"Kato mitä mä teen, seuraa mihin mä meen

Pystyn tekee tän niin et mua ei saada kii

Mä sain tarpeeksi viihteestä, nyt ollaan viihteellä

Juomat ilmaan"

Elämäni sekavimmat kaks vuorokautta. Älkää ikinä nukkuko jonkun koulun pihalla täysin vieraassa paikassa betonilattialla, tulee vähän kylmä. Älkää myöskään tehkö lävistyksiä kännissä. En kyllä suosittele myöskään ladossa alkoholin nauttimista, varsinkaan jos siellä on neuvostoliiton aikainen kidutusväline, vähän creepyä. Tosin mitään edellä mainituista ei olis tapahtunut jos suunnitelmat olis ollut kunnossa, mutta väliäkö sillä, helvetin hauskaa oli. Ei mulla muuta.

Nobody cares unless you're beautiful or dying.

Ajattelin väsätä pienen postauksen lävistyksistä mitä mulla on ollut ja kertoa vähän lävistyksistä mitä aion tulevaisuudessa hankkia. 

Ensimmäiset reijitykset tapahtui mun ollessa vissiin jotain 6-vuotias, ja ne oli ampumalla tehdyt reijät korvalehteen. Sen jälkeen tein itse korviin reikiä silloin kun tuntui siltä että haluan lisää rautaa johonkin ja mun rakkaat vanhemmat ei oikein lämmennyt sille ajatukselle että ottaisin kasvoihin lävistyksiä. Parhaimmillaan mulla on ollut korvissa jotain 17 paikkaa korviksille, nykyään löytyy 12. Toista korvaa mä aloin venyttää jotain vajaa kuukausi sitten ja pääsin 5 mm saakka, kunnes tuli lukiobileet ja hukkasin sen venytyksen ja päätin antaa korvan parantua kunnolla ennen seuraavaa yritystä.

Mun ensimmäinen "oikea" (en laske korviksia ns. oikeiksi lävistyksiksi, en kyl oikeestaan edes tiedä miksi...) lävistys oli napakoru, jonka otin Hämeenlinnassa jossain lävistyliikkeessä jossa oli pelottavan näköisiä ja -kokoisia tatuoituja miehiä syömässä ja nauramassa kun tällainen pikkutyttö uskaltautuu lävistäjän penkkiin toiveenaan söpö napakoru killumaan mahaan. Otin napakoruni loppukesästä, ja pidin sitä noin 2kk, koska ei parantunut millään ja ilmeisesti väärän hoidon tuloksena se alkoi kasvaa hieman ulos. Nyt myöhemmin on helppo vittuuntua viisaampana kun oon lukenut kaikkialta että parantuminen voi kestää jopa reilu vuoden ja napakoru saattaa joissakin tapauksissa kasvaa hieman ulos mutta asettuu sitten kunnolla.

Viimeisimmät rakkauspakkaukset onkin sitten ollut huulilävistys ja smiley. Kaveri lävisti mun huulen ja kipua en tuntenut yhtään koska olin just ollut hammaslääkärillä ja puol naamaa oli tunnottomana. Joo ei ehkä kaikkein turvallisinta, mutta turha sitä enää on surra. Huulikoru mulla oli reilun kuukauden, sitten jouduin luopumaan siitä koska Hitler. Smileyn tein itse ja se mulla oli vaan viikon verran koska se vaan häiritsi jotenkin ja kyllästyin siihen nopeasti.

Kielilävistys on ehdottomasti seuraava hankinta, ja snake bites on myös himotuslistan kärjessä. Toisaalta septuminkin haluaisin, mutta se kuulemma sattuu niin perkeleesti että ehkä mä harkitsen sitä vielä. Smiley voisi kyllä tehdä comebackin muttakun tuo yksi ääliö ei ainakaan hyppisi riemusta jos mulla olis sellainen.

Ehkäpä mä olen nyt jauhanut taas paskaa tarpeeksi ja voin hyvillä mielin jatkaa normidatailujani ja muiden blogien selaamista. Jebouskis öitäpöö♥

Hey where is the kid with the chemicals?

"Mä en jaksa keittoo enää

Mä en jaksa paskaa läpän heittoo enää

Mä en jaksa sikiöasentoo alla peiton enää

Mä en jaksa sitä enää"

Ohuesti harmittaa, kun tajuaa aloittaneensa saman postauksen noin seitsemän kertaa uudestaan koska ei ole tyytyväinen tekstiinsä. Kyllä, on oikein mukavaa olla perfektionisti. Tekisi mieli vetää ylisuuri villapaita päälle ja mennä takan eteen nukkumaan. Käpertyä siihen lattialle ja ottaa vaikka yksi kpl tuollaisia lihavia kissoja viereeni lämmittelemään ja koomaamaan. Josko ne aivotkin sitten sulaisivat hiukan siitä syväjäästä? 

Olo on jotenkin raskas, silti hirmuisan kevyt, aivan kuin mua ei olisi enää ollenkaan. Osa minua haluaa huutaa, osa vajota maan alle ja osa alkaa elää kunnolla. En taida jaksaa mitään edellämainituista. Tällä hetkellä olon saisi paremmaksi kuuma kaakao, villapaita, sekä hyvä cd soimaan taustalle kun harjoitan henkistä kuolemaani ja ylösnousemista, sillä tänään päätin että olen Jumala. Huomaan joka päivä sekoavani vain enemmän ja enemmän. Kuljen ulkona joko flegmaattisena tai sekaisin onnesta, silti välittämättä oikein mistään, paitsi seuraavasta röökistä. Säälittävää, eikö? Tekstini muuttuvat yhä hullummiksi, aivan kuin eläisin jossain omassa maailmassani ja kertoisin satuja siitä, like Alice in the wonderland, u know?

Ps. Rei'itin rustoani tänään<3