Mä osaan tän, mä osaan ton, oon jätkä mahdoton

"Onni suosii kusipäitä

Tuuri halii juuri näitä

Jotka joskus aallon pohjaan

hyppää ihan tahallaan"

Mä en oikein tiedä mitä kirjoittaa. Sanoin noin puoli tuntia sitten että menen nukkumaan, ja niin mun pitikin tehdä mutta sekin vähän jäi. Koulujutut on nyt toistaiseksi hallinnassa, jopa niin että saan jotain aikaiseksi ja saan suoritettua kursseja alta pois. En väitä että mulla on hyvä olo, mutta todellakin helpottunut olen. Nyt jaksaa taas hetken. Katsotaan miten tässä käy. Seuraavaksi täytyy vain jaksaa keskittyä keräämään voimia ensi keskiviikkoon. Siitä tulee pitkä päivä.. Paljon asioiden järjestelyä ja virallisia puheluita. Vihaan virallisia puheluita, ne on ahdistavia. Likööripullon jälkeen niissä ei enää ole mitään pahaa, ongelmat katoavat jonnekin ja randomin kanssa asiallisesti keskusteleminen on jopa hauskaa kun esitän olevani ystäväni jonka puolesta soitan.

Huomisen suunnitelmiin kuuluu helvetin raskasta ajattelua, himassa käynti, yleistä lagailua ja jos hyvin käy, pääsen parin muksun kanssa katsomaan Disney elokuvia. Ne muksut on oikeasti vain tekosyy, tottakai mä haluan katsoa Mulanin miljoonannen kerran! Hajosin viimeiselle virkkeelle, muija näyttää tältä ja sen mielestä Disney leffat on parhautta. Totaalihajotus. Nyt nukkumaan että pääsen ihmisten aikoihin ylös ja ulos ja...... nojoo ei ainakaan lenkille.

Ps. Bridge! Ja kyllä, vaihdoin piikit palloihin myöhemmin. Tiedän että noi piikit näytti hirveiltä vääränmallisen korun kanssa.

Just trust me when I say I'm in control

Pelkään että mun blogista tulee yksi niistä angstisista blogeista joissa puhutaan joka postauksessa siitä miten asiat on sujunut esim. masennuksen tai syömishäiriön tai jonkin muun vastaavan kanssa. Älkää käsittäkö väärin, arvostan myös niitä blogeja, mutta itse en haluaisi että tästä tulee sellainen jossa jokainen uusi postaus alkaa näin: "Heippa! Tänään on ollut hyvä/huono päivä, kaikki on loistavasti/päin vittua, ja viiltelyn suhteen todella hyvin/aivan kontrolloimattomissani". En jaksaisi jokaisessa postauksessa kertoa kuinka vaikeaa on elää masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien kanssa, asua laitoksessa yms yms yms, vaikka ne kuuluvatkin arkeeni. Tähän blogiin kuuluisi sisältyä ajatuksiani myös paljon laajemmalta alueelta kuin yhyy, masennus!!1 Ääh, ajatuskatkos ja unenpuute. Tämäkin avautuminen johtuu vain siitä että monet tuttuni kehuvat käsiäni nykyään todella usein kauniiksi (verrattuna siihen mitä ne joskus olivat) nyt kun niissä ei ole uusia jälkiä, ja tuo yllä oleva kuva sai mut miettimään arpia.

Yhteenveto: koen olevani suhteellisen hyvässä kunnossa (siltä osin etten harrasta enää suoraa itsetuhoisuutta), vaikka yleensä väsyttääkin jne. Nyt toivoisin pystyväni jatkamaan postailua suht normaalisti ilman että käsittelen joka tekstissä arpia ja pahaa oloa. Se nyt vain on sattunut olemaan enemmän esillä tässä kesän aikana. Seuraavissa postauksissa tulee toivottavasti olemaan enemmän juttua kynsistä, hiuksista, koruista, lävistyksistä, musiikista, meikeistä, tatuoinneista, piirtämisestä, kissoista ja vittu vaikka hattaroista jos sille päälle satun. Perkele.

Loppukevennykseksi, sanokaa hei mun uudelle kaverille!

Te, jotka ette hahmota kuvan pointtia, siinä on ikäänkuin joku helvetin olio. Huulikorut toimii silminä ja huulet ihan sen olion suuna. Tajusin siis jo toistamiseen että hulluilla on halvat huvit (ensimmäisellä kerralla tajusin asian siinä vaiheessa kun kaiversin veitsellä natsimerkin margariinipurkkiin). Päivän kuulluin sana on ehdottomasti "VITTUSAATANAPERKELE", terveisin rakas ohjaajani, pus vaan sinne ♥ Ah, ihanaa olla kotona.

You can't buy happiness. That's why you have to steal it.

Mä haluan vapautta ja rahaa ja kesän. Mä haluan olla onnellinen. Mun "vapaus" loppuu viikon päästä ja silloin on aika ottaa vastuuta asioista mitä olen parin kuluneen viikon aikana tehnyt ja jättänyt tekemättä, enkä oikein tiedä miten mun elämä jatkuu siitä. Mä en tiedä mistään mitään ja kaikki on suurta kaaosta mun pään sisällä.

Kamala tatska- ja lävistyskuume. Tarve muuttaa itseäni taas jotenkin, mutta sisäinen muutos on aivan liian vaikeaa kun ajatukset on näin solmussa enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja ulkoiseen muutokseen tarvitsen rahaa ja ideoita. Tällä hetkellä tahtoisin olla mitä tahansa muuta kuin se mitä nyt olen.

 

Asenteeni on perseestä.

Tommia ei kiinnosta

Liikaa kahvia, angstia, hiustenleikkuusaksia, yritys tehdä historian essee sekä jumalaton nälkä. Vittu mikä päivä. Tosin olihan tässä yksi piristys, nimittäin joku random vanha äijä bussipysäkillä..

...Vuoden naurut :D

Mutta joo, hiuksia leikkelin taas hiukan mutta niistä ei tuu kuvaa nyt koska öäöäöää. Vitusti liikaa kahvia ja ajatuksia. Samaten vitutusta ja Robinia koska eräällä kusipäällä on sen biisi soittoäänenä. Tekisi mieli leikata kaikki hiukset pois ja seota taas.

Ymmärrätkö viimein miksi harvoin hymyilen?

"Mä aion kasvaa isoks 

mutten koskaan aikuisuuteen vaivu

Toimeen tullaan turviin toimeentulotuen 

mut mä en taivu"

Tänään on ollut oikein hyvä päivä, vaikkakin aivoni ovat jäässä eivätkä siitä syystä toimi enää (haha, eihän ne ikinä oo toiminut) ja sormet on vieläkin kohmeessa tuon tappoilman takia vaikka tulin sisälle jo vähän aikaa sitten ja join kuumaa kaakaota sekä kahvia. Pikku vinkki teille kaikille jotka eksytte tänne lukemaan mun syväjäässä viihtyvien aivojeni vuodatusta: älkää vittu ikinä menkö ulos tonne pakkaseen ilman pipoa, lapasia tai villasukkia! 

Johtuneekohan tuosta aivojen jäätymisestä, kaivoin mun lasit jostain esille ja oon niiden löytymisestä saakka pitänyt niitä koko ajan. On ihan mukavaa välillä nähdä maailma hyvin, vaikkakin siinä on paljon mitä en haluaisi nähdä  niin selkeästi. Anygays, tulin äsken tuolta kylmästä ja karusta maailmasta takaisin sisälle ja lämpimään. Olin joulunavauksessa, yay! Oli ihan jees, vaikka jouduinkin vahtimaan siskoani koko sen lyhyen puolituntisen mitä siellä ehdin viettää. Ihan ok ilotulitus ja silleen, vähän laimee kuitenkin.

Musta tuntuu etten saa yhtäkään järkevää lausetta kirjoitettua, joten lopetan tän postauksen tähän ja vedän villasukat jalkaan, otan Maraboun symphony suklaarasian kaveriksi ja jatkan mun Glee maratonia, heippa muruset!

Ps. Käykää kurkkaamassa Piiariikan (aka Penisfacen) uus blogi! 

Näytän nykyään epäilyttävästi jätkältä

Ei mulla muuta.

Ne jotka ei tanssi on raiskaajii

Moi mikäs tässä ruokatunnilla. Hypärillä piti jo kirjottaa Monicaraxun puolesta mut netti ei halunnut toimia. (suruhymiö tähän väliin, mut Monica kielsi).

Oltiin siis ton urpån kanssa vkoloppukin, perjantai kului naistenpäivän juhlimisen merkeissä. Lahjaksi minä sain taskumatin, kaulakorun, tiskiharjan ja astianpesuainetta. Monica sai hugopelin ja vispilän. Lisäks lahjaan kuului spiderman-laatikko, suklaalevyt ja kortti. Teemu käski sanoo et oli ihanin naistenpvä ikinä.

Lisäksi käytiin katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto leffa, joka oli ihan paska. Leffan jälkeen istuttiin puoltoista tuntia hesellä ja puhuttiin paskaa. Illalla Monican kanssa ilta jatkui syömisen merkeissä.

Aamulla Monican kanssa lähdettiin kuvailemaan, ja saldo oli aika ala-arvoista, koska aurinko paistoi ja suurin osa kuvista oli paskoja. Nellikin tuli käymään kahvilla ja kahvi oli kuulma paskaa.

Mun pitää juosta tunnille, joka alkaa 2 min päästä. Loppuun vielä söpö yhteiskuva postauksenteosta ja sit päästän ton urpån koneelle!

♥:Iidaparas

Heeeelvetin hyvin menee

Väsyttää liikaa, motivaatio blogin kirjoittamiseen ja kaikkeen muuhunkin on aivan nollissa. Haluaisin vain nukkua, perkele. Koulu menee päin helvettiä, tänään jaksoin olla yhden kokonaisen tunnin paikalla. Sekin meni enemmän tai vähemmän nukkumalla. Tämän päiväinen kokeiden palautuskaan ei ollut mikään positiivinen asia.. Nelosia, vitonen ja seiska. Ja kuviksesta nelonen ellei opettaja sitten huoli portfoliota huomenna (se piti palauttaa muutama viikko sitten). Vittusaatanaperkele.

Onneksi Iida käytännössä katsoen muuttaa meille ensi viikoksi joten saatan saada jopa jotain kuvamateriaalia tännekin kun yksin en jaksa kuvailla nykyään. Kaikki energia menee johonkin aivan muuhun, nukkumiseen yleensä.

Näin sitä koulupäivää kuuluu viettää. Hyvää seuraa, puhelin, tyyny ja viltti sekä keskittynyt ilme ja puhelin. Ja ööööööö.... South park?

Seinässäni on muurahainen ja se vituttaa mua suunnattomasti. Kiinnosti vissiin vitusti.

You know I'm ill, so hit me like a man.

En ole varma pitäisikö minun kirjoittaa avoimesti tunteistani, onnellisuudesta, pahasta olosta, masennuksesta, epätietoisuudestani, vaiko vain vaieta asiasta siinä pelossa että minut lokeroidaan, kivitetään henkisesti ja polttomerkataan niin että en ikinä pääse eroon leimasta, joka olisi mahdollisesti tämä: huomiohuora. Joten ainakin toistaiseksi taidan jakaa tähän blogiini vain niitä hieman turhanpäiväisempiä asioita, jotka eivät varmaankaan kiinnosta oikein ketään mutta samapa tuo kai. Ehkä joku kaunis päivä uskallan kertoa asioita vähän tarkemmin.

Mutta tähän päivään: koko päivä on mennyt koomatessa sängyssä dataillen ja syöden mustikkapiirakkaa ja pullaa, sekä pelaten perunapeliä kuten yksi urpå kutsuu tuota Pou tsydeeminä jota hakataan puhelimella. Minun Pouni on pinkki. Pou ei siis ole peruna koska pinkkejä perunoita ei ole olemassakaan. Ja jälleen kerran ajatukseni lähtivät laukkaamaan ja kuvittelen pinkin Pou perunani hyppimässä pilvien ja lentokoneiden päällä keräten kolikoita.

Ja nythän on koeviikko, tarkoittaen sitä että mun pitäisi olla lukemassa ruotsin ja englannin kokeisiin, sekä kirjoittaa kuviksen portfoliota, mutta ei. Hakkaan vieläkin perunapeliä ja huomenna varmasti mietin että minkä vitun takia koe meni huonosti. No, se on kai sen ajan murhe. Nyt ei vaan jaksa. Kirjoittelen mielummin kaikkea turhanpäiväistä bloggeriin, sekä tuijotan söpöjä kuvia tumblrista ja weheartitista.

Btw. Yritin totutella näihin hiuksiin eilen joten kamerahuorasin hetken ja sain yhden ihan ok kuvan. Taustalle meinasin muoksia sateenkaaria mutta koska näytän kuulemma nyt jo pieneltä homopojalta, jätin sen suosiolla tekemättä. Sen sijaan taustasta tuli pinkki. So gay..

I'm not a slut I just love love.

"I got a little piece of you-hoo

And it's just like Woo Hoo

Wham Bam Thank you Mam

Woo Hoo

I'm a slut Like You

You say you're looking for a foo-ool

And i'm just like me too

I'm gonna let ya know the truth

I'm a slut like you"

Eilen leikin hiilillä ja vahaväreillä, ja olen jopa melkein tyytyväinen lopputulokseen. Kerrankin näin päin. Muutaman tunnin piirtämisen ja fixatiiviin tukehtumisen jälkeen nukahdin kissan kanssa lattialle. Oli siis ihan hyvä lauantai, sillä aamupäivästä näin paria ihmistä sekopäätä ja keskusteltiin yhdessä kaikesta mielenkiintoisesta taas pitkästä aikaa.

Nyt odottelen limsapullon kanssa kaveria meille opettamaan mulle matikkaa. Lukion matikka meinaan alkaa mennä jo vähän turhan vaikeaksi mulle, vaikka lyhyenä sen luenkin.

This world was made for the insane people.

Omaan paskan asenteen. Mikään ei koskaan mielestäni ole mun vikani, minähän en tee ikinä mitään väärin ja kaikkeen mulla on jokin tekosyy. (Tosin on myös niitä päiviä joina asenteeni on täysin vastakohta tuolle). Luonteenpiirteistäni toinen huono asia on se etten ikinä, siis ikinä ole tyytyväinen itseeni. Nyt mulla on ollut pitkät hiukset, mitä....... kolme viikkoa? Ja olen valmis leikkaamaan kaikki hiukset parin millin siiliksi. Ihan oikeasti. Mulla on taas vakavan luokan ulkonäkökriisi meneillään ja hajoilen aika pahasti. En keksi/saa tehdä ulkonäölleni mitään tarpeeksi radikaalia tai omaperäistä, sillä persoonallisuus, radikaalisuus ym. on jo niin yleistä että joka toisella vastaan tulevalla on esim sivusiili. Toinen ongelma myös on äitini, joka ei oikein innostu mun muutoksistani. No okei, en mäkään hyppisi riemusta jos joka kuukausi saisin värjätä jonkun hiukset kahteen kertaan, kuuntelisin valitusta hiuksista ja kaikesta muusta turhasta joka helvetin päivä ja saisin kuulla miten tämä ja tuo ja tämäkin asia on huonosti. Äiti on siis ollut parturi-kampaaja vai mikälie, ja siksi saa aina hoitaa mun hiuksiin liittyvät asiat. Ellen siis itse ota saksia kauniiseen käteen ja tee jotain typerää, kuten leikkaa hiuksia parin sentin mittaisiksi. Ps. luv u äiti kun jaksat mua♥

Jep, kasin syksyllä lähti lähes kaikki hiukset pois.

Viime syksynä oli punaiset hiukset.

Sitten punaiset hiukset ja hiukan lyhyt sivusiili.

Vähän ennen joulua alkoi armoton blondaaminen.

Joululomalla teipattiin vähän lisäkarvaa.

Ja viime viikolla lyheni toinen sivu.

Ongelma siis on että mitä vittua mä teen hiuksilleni seuraavaksi?

Here inside my quiet hell.

"I was a cavader, yeah

I'd lost my strength to feel

but you came at me so hard and fast

and oh so fucking real"

Mä olen useaan otteeseen avannut bloggerin, tuijottanut tyhjää näyttöä jonka pitäisi olla täynnä tekstiä ja turhautuneena-ahdistuneena-välinpitämättömänä sulkenut bloggerin saamatta ainuttakaan edes melkein järkevää lausetta aikaan. Tällä viikolla mä en yksinkertaisesti ole jaksanut edes ajatella mulle niinkin tärkeää asiaa kuin kirjoittaminen. Nyt tekisi kamalasti mieli kirjoittaa mutta mistä kirjoittaisin? "Kirjoita elämästäsi" huutaa mieli, ja ajatus vaikuttaa jo lähes hyvältä kunnes muistan ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa. On vain tyhjyys ja tunnottomuus. Sekä mielenvikaisuus, mutta se on ihan okei.

Tällä viikolla olen ollut niin väsynyt että hyvä kun jaksan olla koulussa ja käydä tunneilla, saati keskittyä siellä. Tunnit kuluu puhelimella leikkiessä (puhelin tosin on suhteellisen kärsinyt, kiitos keskiviikkoisen paiskomisen), koomatessa tai mieleni piiloihin hukkuessa. Myös uuden kalenterin täyttäminen on minun sekä muutaman muun mielestä oikein hauskaa puuhaa, kiitoksia kaverille siis tästäkin älyttömän tärkeästä muistutuksesta.

olikohan tää joku vinkki...?

Vapaa-ajat on mennyt koneella weheartitissa ja youtubessa. Eli jostain kumman syystä mulla ei ole ollut paljon asiaa blogin puolelle (siis mitään oikeaa asiaa) ja postailu on jäänyt. Anteeksi siitä.

Ps. sain kaksi söpöä sydäntä siskolta seuraksi tuolle ensimmäiselle. Nyt ne roikkuu kaikki kaulassa ♥

Ja minä nauran mutten hymyile.

"They make you wanna self destruct and become someone else

When it feels like it's too much baby don't hurt yourself

Beautiful scars don't last forever c'moon let me kiss it better"

Otsikko kuvaa hyvin viime yötä. Teki mieli nauraa väsymyksestä ja jaksamattomuudesta kun itkukaan ei tullut. Nukuin muutaman tunnin, heräsin kahdeltatoista enkä saanut enää unta. Nukkumatti, miksi vihaat minua?

Kaksi ensimmäistä tuntia yritin tosissani nukkua, sen jälkeen selasin facebookin ihmeellistä maailmaa lähes tunnin kännykän näytöllä. Sen jälkeen päätin sivistää itseäni, ja päädyin lukemaan (ehei, en koulukirjoja vaikka epätoivosta sokeana lähes tartuin maantiedon kirjaan) Nimeni on Skellig -nimistä kirjaa, ja aivan liian väsyneenä kunnolliseen aivotoimintaan voin kertoa että kyseinen kirja on mahtava. Oli mielestäni jo kun olin noin kymmenen vanha ja luin sen ensimmäistä kertaa. 

we♥it

Nyt tunnen sulautuvani (ei, hukkuvani) massaan vaaleiden hiusteni sekä kaiken muunkin minussa olevan takia, enkä todellakaan tiedä miten jaksan tämän koulupäivän. Varsinkaan kun minulla ei ole minkäänlaista tietoa missä täytyy olla mihinkin aikaan. Varmaksi tiedän vain sen että ruokatunnilla joko koomaan puoliunessa prisman hesellä tai tärisen kofeiiniyliannostuksen kourissa. Jos jälkeinen arvaus osuu oikeaan, taidan löytää itseni sairaalasta tämän päivän loppuun mennessä, sillä varmasti onnistun maanisena juoksemaan vahingossa tai tahallaan auton alle. Oikein hyvä maanantai siis.

Mistä teitä lukijoita tulee? 55 jo♥

Aurinko paistaa, mut se paistaa läpi vartalosta. Minusta ei jää varjoa.

"Anna anteeksi nuo, heikkouteni ja
aamujesi paino, päiväsi mustimmat.

Anna anteeksi nuo, heikkouteni ja

iltojesi raivo, pelkosi raskaimmat."

Aamut ei todellakaan oo mun juttu. Eikä koulu. Tai tuo kylmä ilma ja lumisade. Ja tänään saan taas kestää kaikkia edellämainittuja ja koittaa vaan selvitä jotenkin. Haluaisin jäädä kotiin ja käpertyä peiton alle kahvimukin ja kirjan kanssa, mutta taaskaan asiat eivät mene minun halujeni mukaan, joten joudun koulun penkeille koomaamaan ja aiheuttamaan pahennusta.

You're always looking for something to sniff, smoke, or swallow.

"And your parents noticed your thinning face,
all the weight you lost--
all the weight you are losing"

Väsyttää, en jaksaisi meikata kasvoille sitä maskia joka peittää todellisen minäni ja juosta bussille määränpäänäni koulu. Hiuksista kuultaa oranssi läpi, meikit on aina yhtä sotkua, hiukset sekaisin silmillä ja korvakorut hukassa. Miksen saa vain nukkua?

Eilen sentään oli hyvä päivä.

I know I'm alive but I feel like I've died.

Eilen mun materiaonnellisuus oli huipussaan vaikkakin ostin vain kaikkea pientä ja turhaa. Mutta on kivaa taas ainaisen hetkellisen rahattomuuden jälkeen hemmotella itseään ihan vaan tuhlaamalla rahaa turhiin asioihin, kuten strasseihin sun muuhun tilpehööriin, joilla koristelin tuon kivsun peltipurkin joka sisältää salaisuuksia. Ostin myös venytyskoruja kaveriltani (2, 4, 5, 8 ja 10mm) ja pienin niistä pääsi heti korvaan, enkä jaksa odottaa että saan venytettyä kymppiin asti ja vaihdettua johonkin hauskaisaan tunneliin. Tajusin myös että tarvitsen kipeästi uusia korviksia, koska haluun kummatkin korvat täyteen niitä ja mulla on nyt jo kolme tyhjää paikkaa korvissa joista puuttuu korut. Ja haluan myös indun, ei kukaan tahtois maksaa sitä mulle? Anygays, ostin myös ihanan kynsilakan josta en muistanut ottaa kuvaa, mutta ehkä teen geelit kynsiin kun saan ostettua kynsiliiman, ja lakkaan ne uudella lakallani. Ja tuollaiset söpöt irtoripset ostin myös, ihan vain ajatellen ensi viikon lukiobileitä. Ajattelin kerrankin näyttää naiselta ja niin ees päin. Viimeinen kuva onkin vaan joku moi-olen-Monica-ja-yritän-näyttää-söpöltä kuva.

Loppuun vielä netistä bongattu kuva joka kuvaa oikein hyvin mun tän hetkisiä fiiliksiä. Mun on pakko lisätä se tänne, jotta mä muistan että tää tyhjyys jota mä tunnen usein ei ole mikään maailmanloppu. Lopulta se tyhjyys muuttuu joksikin tunteeksi, ihan sama miksi. Pääasia on että sitten tuntee taas jotain. Eilen mä muutin tyhjyyteni suruksi ja itkin ensimmäistä kertaa kunnolla varmaan koko vuoden aikana. Ps. Gleen henkilöt kuvassa syystä että parhautta♥

we♥it

She loses so much blood that her eyes can't focus.

”Rakas vitun päiväkirja

Kerron sulle salaisuuden

Että olen yksinäinen, hullu sekä häiriintynyt”

Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä kukaan meistä ole täysin tyytyväinen itseensä. Jokaisella on jotakin jonka haluaa muuttaa itsessään. Jotkut haluavat muuttaa ulkonäköään, toiset joitakin luonteenpiirteitään. Pointtini tässä on se, että jokaisessa meissä on jotakin parannettavaa, itsensä, sekä muiden mielestä. Mutta silti suurin tekijä joka estää itseään olemasta oma itsensä, on juuri ihminen itse. Mä ainakin myönnän rajoittavani omaa elämääni huomattavasti olemalla liian itsekriittinen kaiken suhteen. Häpeän ulkonäköäni, jotain mitä sanoin kolme vuotta sitten, eilistä käytöstäni sekä huomista jo ihan varmuuden vuoksi. Joidenkin mielestä annan itsestäni hyvin avoimen kuvan, sellaisen ”vittuako minä muiden mielipiteistä, olen mikä olen ja hyvä niin”, vaikka oikeasti harkitsen säälittäviäkin asioita muuttaakseni itseäni, jotta saisin itseni pidettyä ”aisoissa”, olemaan vähemmän minä. Koska itsetuntoni on paska syystä että...well i have no idea why.

Jos voisin muuttaa ulkonäköäni helposti, nopeasti sekä ilmaiseksi, minusta lähtisi kymmenen senttiä pituudesta, 15 kiloa painosta, hiuksista tekisin kirkkaaman punaiset sekä lisäisin paljon pituutta, ihosta täydellinen ja tasainen, silmistä kirkkaammat ja siniset, kynnet luonnostaan pitkiksi ja vahvoiksi, hampaat valkoisiksi... Luonteenpiirteiltäni olisin ystävällisempi, kärsivällisempi, päättäväisempi sekä pitkäjänteisempi jne.

Tosin, jos voisin muuttaa pääni sisältöä sekä ajatusmaailmaani, edellämainittuja muutoksia ei ehkä tarvitsitsi. Tahtoisin saada aivoni toimimaan yhteistyössä kanssani, lopettamaan kiukuttelun, ahdistumisen sekä väsymyksen koulua ja sosiaalista elämää kohtaan. Itseäni kohtaan. Olen liian itsekriittinen, suvaitsematon itseäni kohtaan, ahdistunut, sekä väsynyt.

Angstikala kiittää ja kumartaa. Sekä hajoilee tälle kuvalle..

"I'm not fucking monkey!" -Piiariikka the penisnaama

Jooooo, tänään mulla ja penisfacella oli äikänkoe, jonka mä ainakin feilasin oikein komeasti. Opettaja oli kertonut tarinan jätkästä joka vaan vittuillakseen palautti kokeen minuutin yli yhdeksän, kun kokeen sai palauttaa vasta yhdeksän jälkeen.. Arvatkaa vaan kuka oli valmis yhdeksältä ja palautti kokeensa 9.01? Jep, arvasitte oikein, ei tää mun koulunkäynti hyvin mene.

Turhan paskanjauhannan jälkeen kerron loppupäivästä sen verran että olin kuvailemassa penisfacen ja Lindan kanssa, ja kuvat on....no, vähän mitä on. Ihan jees päivä oli siis, vaikka läppä oli ihan vitun väsynyttä.
Anygeisha, mä jätän penisnaaman koneen rauhaan ja lopetan tuon olemattoman äääääääääää-kirjaimen raiskaamisen (se huorra on irrrrtih) ja lähden himaan. Tasokkaampaa postausta tulee kun saan oman koneen takaisin.

Hajotkaa Piiariikan paljastuksiin.