You can't buy happiness. That's why you have to steal it.

Mä haluan vapautta ja rahaa ja kesän. Mä haluan olla onnellinen. Mun "vapaus" loppuu viikon päästä ja silloin on aika ottaa vastuuta asioista mitä olen parin kuluneen viikon aikana tehnyt ja jättänyt tekemättä, enkä oikein tiedä miten mun elämä jatkuu siitä. Mä en tiedä mistään mitään ja kaikki on suurta kaaosta mun pään sisällä.

Kamala tatska- ja lävistyskuume. Tarve muuttaa itseäni taas jotenkin, mutta sisäinen muutos on aivan liian vaikeaa kun ajatukset on näin solmussa enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja ulkoiseen muutokseen tarvitsen rahaa ja ideoita. Tällä hetkellä tahtoisin olla mitä tahansa muuta kuin se mitä nyt olen.

 

Asenteeni on perseestä.

Ja minä nauran mutten hymyile.

"They make you wanna self destruct and become someone else

When it feels like it's too much baby don't hurt yourself

Beautiful scars don't last forever c'moon let me kiss it better"

Otsikko kuvaa hyvin viime yötä. Teki mieli nauraa väsymyksestä ja jaksamattomuudesta kun itkukaan ei tullut. Nukuin muutaman tunnin, heräsin kahdeltatoista enkä saanut enää unta. Nukkumatti, miksi vihaat minua?

Kaksi ensimmäistä tuntia yritin tosissani nukkua, sen jälkeen selasin facebookin ihmeellistä maailmaa lähes tunnin kännykän näytöllä. Sen jälkeen päätin sivistää itseäni, ja päädyin lukemaan (ehei, en koulukirjoja vaikka epätoivosta sokeana lähes tartuin maantiedon kirjaan) Nimeni on Skellig -nimistä kirjaa, ja aivan liian väsyneenä kunnolliseen aivotoimintaan voin kertoa että kyseinen kirja on mahtava. Oli mielestäni jo kun olin noin kymmenen vanha ja luin sen ensimmäistä kertaa. 

we♥it

Nyt tunnen sulautuvani (ei, hukkuvani) massaan vaaleiden hiusteni sekä kaiken muunkin minussa olevan takia, enkä todellakaan tiedä miten jaksan tämän koulupäivän. Varsinkaan kun minulla ei ole minkäänlaista tietoa missä täytyy olla mihinkin aikaan. Varmaksi tiedän vain sen että ruokatunnilla joko koomaan puoliunessa prisman hesellä tai tärisen kofeiiniyliannostuksen kourissa. Jos jälkeinen arvaus osuu oikeaan, taidan löytää itseni sairaalasta tämän päivän loppuun mennessä, sillä varmasti onnistun maanisena juoksemaan vahingossa tai tahallaan auton alle. Oikein hyvä maanantai siis.

Mistä teitä lukijoita tulee? 55 jo♥

Wanted: BIGGER hair!

"Let me open up the discussion with
"I'm not impressed with any mother fucking word I say"
Shut the fuck up when I'm trying to think
I got to keep my concentration give me one more drink
And then I'll try to remember the only advice that my good book told me"

Tämä teksti on pelkkää hiustenpidennyksiin liittyvää shaibaa ja ihkutusta, skippaa suosiolla jollei kiinnosta.

Herään kuudelta aamulla ja mitä mä teen? Otan tietokoneen esille ja suoritan pienimuotoista tutkimusta synteettisen- sekä aitohiusnauhan eroista. Mä olen todellakin kallistumassa siihen että tilaan Dreamhairilta synteettiset pidennykset ja klipsejä, jotta saan hiuksiin tuuheutta. Aitohiusnauha on mun budjetille waaaay too much, ja kyllästyn kuitenkin pitkiin blondeihin taas jossain vaiheessa, joten on aika turhaa ostaa 100 euroa maksavaa  aitohiusta kun synteettistä saa 30 eurolla (plus klipsit ja toimituskulut tottakai). Eihän sitä kaikkea tarvitse tunkea päähän kerralla, joten mä saisin yhdestä paketista kolmet tai neljät tuuhennukset. Ja jos synteettinen hius pysyy hyvänä muutaman kuukauden, mun matikalla laskettuna, tosta riittää suunnilleen vuodeksi hiusta. Ja klipsejä ei tarvitse vaihtaa parin kuukauden välein toisinkuin teippejä, joiden vaihtoon meneekin about 20e/kerta.

Nää nykyiset aitohiusta olevat pidennykset on kestänyt mulla käytössä jo vajaa kolme kuukautta, ja edelleen on hyvässä kunnossa kun käytän hiuksiin jätettävää hoitoainetta, lämpösuihketta, nukun hiukset letillä ja harjaan niitä tarpeeksi usein. Ainoo miinus niissä siis on vaan se korkea hinta.

Kokemuksia synteettisistä hiustenpidennyksistä?

Unelmahiukset olis ehdottomasti Taylor Momsenin tai Sara Fabelin hiukset. Ja kummankin tyyli ja asenne kelpais myös, samaten Fabelin tatuoinnit ja Momsenin ääni.

Okei siinä tarpeeks ihkutusta ja aivojen kiduttamista liialla ajattelulla. Nyt voin keskittyä MTV:ltä tulevaan Snooki & Jwoww maratoniin rauhassa ja sulkea tän koneen joka on kettuillut mulle koko aamun. 

Tää on hengen kuolio, ollut pitkän aikaa jo.

"Niin epätodellinen 

ja kovin petollinen

on se illuusio 
johon tuudittaudutaan

Ei muuta apua saa 

kuin purkitettua

Siinä tilanteessa 

kun on kaukana"

Taas mä jaksan jauhaa tästä elämän tarkoituksesta, mutta mä en vaan pääse sen asian yli. Eräs oikein viisas ihminen totesi että elämän tarkoitus on kuolla ja mä olen aikalailla samaa mieltä asiasta.  Tai siis, mitä muutakaan me täällä tehdään kuin odotetaan kuolemaa?

Hei minä olen Monica ja kouluni käyn nukkumalla, läksyjen tekoa en harrasta, sosiaalinen elämäni on kuollutta, jaloissani on kahdet villasukat ja mulla on silti kylmä. Ulkona on pimeää aamulla kun menee kouluun, samaten sieltä tullessa. Aivan kuin päivää ei enää olisi. On vain yön synkkyys ja masentuneisuus, jotka tarttuvat muhun repien palasia mun mielenterveydestä polttaen ne taivaan tuuliin eikä mikään saa niitä palaamaan. Tahdon oppia päästämään irti asioista jotka haittaavaat elämääni ja keskittyä pitämään kiinni täällä olemiseni hyvistä asioista. Tätä kirjoittaessani mietin mitkä ovat niitäå hyviä asioita. Keksin kaksi.

we♥it