You can't buy happiness. That's why you have to steal it.

Mä haluan vapautta ja rahaa ja kesän. Mä haluan olla onnellinen. Mun "vapaus" loppuu viikon päästä ja silloin on aika ottaa vastuuta asioista mitä olen parin kuluneen viikon aikana tehnyt ja jättänyt tekemättä, enkä oikein tiedä miten mun elämä jatkuu siitä. Mä en tiedä mistään mitään ja kaikki on suurta kaaosta mun pään sisällä.

Kamala tatska- ja lävistyskuume. Tarve muuttaa itseäni taas jotenkin, mutta sisäinen muutos on aivan liian vaikeaa kun ajatukset on näin solmussa enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja ulkoiseen muutokseen tarvitsen rahaa ja ideoita. Tällä hetkellä tahtoisin olla mitä tahansa muuta kuin se mitä nyt olen.

 

Asenteeni on perseestä.

You know I'm ill, so hit me like a man and love me like a woman

Mä olen nukkunut paljon, lukenut vähän, koulun eteen en ole tehnyt paskaakaan. Väsyttää ihan liikaa, ei jaksa ei huvita ei kiinnosta. Ei vaan pysty kykenemään. Ei ei ei. En jaksa.
Luulen että ensi viikosta tulee vielä pahempi kuin tästä. Tulevaisuus pelottaa, vaikka tuntuu siltä ettei mulla sellaista olekaan.

Pian on kesä ja mun täytyy pitää farkkuja.

Kädetkin vammaa.

Vaikka tulee naarmuja ja syvempiä haavoja tää ihmeellinen maailma silti rakastaa sua

"Mä käytän aika harvoin huutomerkkiä, 

muttei se tarkoita,

että nämä mietteet olisivat mitään kuiskauksia.

Usein mä huudan sisälläni lasit säröille,

muttei sitä kukaan päälle päin huomaa.

Eivätkö he kuule,

mitä mulla on sanottavana?

Eivät ymmärrä?

Vaikka mä olen pelkkää huutoa koko raato,

i pisteen alla?

"Sinähän olet vielä niin nuori,

sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet ja elämä edessäsi.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy ja pää pystyyn nyt."

Tämä totuus päin naamaa sattuu aivan saatanasti.

Eivätkö he todellakaan tajua,

että mä ihan todella olen peloissani?

Kuvittelevatko ne että mä lystikseni tässä kylmässä suossa pulikoin?

Niillä ei ole aavistustakaan,

miten armottomasti mä joudun ruoskimaan itseäni joka aamu päästäkseni edes ylös ja liikkeelle.

Tekisivätpä itse perässä,

kävisivät saman läpi,

ryömisivät itse tähän saatanan hukkaputkeen viisauksiaan levittelemään:

tahtoisin nähdä, 

miten helvetin paljon siistimmin tästä muka voisi suoriutua."

-Tuija Kiuru

Nykyään olen jaksanut hymyillä aika paljon ja olla jopa onnellinen. En niin onnellinen että olisin jaksanut kuluneen kuukauden aikana jaksanut päivittää tätä blogia, tai vain ehtinyt, mutta toivottavasti tähänkin tulee muutos lähiaikoina. Vielä todiste onnellisuudestani, hymykuva! Näitä saan harvoin otettua.