Juu, rautaa naamassa ja pään sisällä hakkaa ahdistus. Ai miksi? Ei mitään hajua. Pari ketioinoria naamariin, kuppi teetä ja valot pois ja peiton alle. En osaa sanoa muuta kuin että ahdistaa perkeleesti. En taida päästä kouluun huomennakaan. En näillä ketipinoreilla. Kotonakaan ei voi olla ja kissatkin piti tuoda kämpiltä poikaystävän luo. Ahdistaa kun en ole ainoa jolla on avain mun kotiin. Tänne ei ainakaan muut pääse.
