As you leave me please would you close the door And forget what I told you

"Try to stop my hands from shaking

Something in my mind's not making sense

It's been a while since we've been all alone

I can't hide the way I'm feeling"

Piirtelyä, korvien venytystä (tällä hetkellä korvissa 3mm ja 4mm ♥) sekä hiusten kanssa säätöä. Niistä on viime päiväni tehty. 

Eilinen oli ihan hyvä päivä, vaikkakin lensin ulos yhdeltä kurssilta, vietin aamupäivän bemarissa joka vaikutti enemmänkin röökikopilta, kävin himassa leikkaamassa nurmikon ja sain siitä selkäni kipeäksi, sekä nauroin itselleni kun tajusin taas selittäväni kaikkea täysin älytöntä. Ei sentään tarvinnut nauraa yksin, kaikilla muillakin tuntui olevan hauskaa kuunnella mun juttuja. 

Tänään suunnitelmiin kuuluu loppujen pidennysten teippaaminen päähän, yksi tunti koulua, yleistä lagimista ja toivottavasti lävistyskorujen tilaamista. 

I've been up here for so long I'm going crazy

Mun sisälläni asuu pieni perfektionisti. Hyvin, siis hyvin pieni sellainen, mutta sen verran pakkomielteinen että huomasin ärsyyntyväni aivan saatanasti sellaisesta asiasta kuin mun korva. Siis ei saatana, ei kukaan voi vittuuntua näin pahasti siitä että korvassa on tollainen pieni kolo mistä vähän kuin puuttuu yksi korvakoru. No, mäpä vittuunnuin. Ja asialle oli pakko tehdä jotain kun olin kunnon neulankin saanut käsiini. Eipä sitten muuta kuin neula korvasta läpi ja koru reikään. 

No nyt näyttää paremmalta! Ainakin jos mun mieleipidettä kysytään (ja se varmaankin on se olennaisin mielipide kun kerran on kyse mun korvasta). Ja joo, vähän ehkä innostuin kun lävistin sitten napanikin samalla. Tällä kertaa en tee samoja virheitä kuin viimeksi esim. vaihda liian aikaisin normikorua sellaiseen roikkuvaan jne tai muutenkaan vänkslää kaikkee turhaa sen kanssa.

Ihihi, tää on sitä tosi rakkautta. Ehtikin jo olla vähän ikävä kun otin viime vuonna about tähän aikaan napakorun liikkeessä mutta otin sen pois jo parin kuukauden jälkeen kun oli pieniä ongelmia lähinnä just sen takia että vaihdoin korun liian aikaisin ja hoidin sitä ilmeisesti vähän väärin.
Nyt himo snake bitesiinkin iski järjettömällä voimalla.. Mutta ehkä sen teen vasta huomenna kun tällä hetkellä ei löydy sopivaa korua huuleen tuon jo naamassa asustelevan lisäksi. Myös kulmakoru himottaisi, mutta sillähän on paha tapa kasvaa ulos aika helposti. Ainakin mun käsittääkseni. Toinen mikä olis oikein hauskaisa on tragus, mutta mulla on jotenkin hassut korvat niin en ainakaan ite uskalla kokeilla sen tekoa. Onnistuisin varmasti tunkemaan neulan jollain ihmeen kaupalla korvasta sisään kalloon ja aivoihin (kyllä, mullakin on aivot).

Asiasta materialismiin, viimeisetkin rippeet kesätyöpalkasta meni tässä pari päivää sitten kun tein tilauksen Halvalle & Mauttomalle. Tässä pientä kollaasia siitä mitä tilasin.

Nyt vaan odottelen viestin saapuvan puhelimeen että pääsen noutamaan pakettini ♥

If you can't be happy at least you can be drunk

"Kato mitä mä teen, seuraa mihin mä meen

Pystyn tekee tän niin et mua ei saada kii

Mä sain tarpeeksi viihteestä, nyt ollaan viihteellä

Juomat ilmaan"

Elämäni sekavimmat kaks vuorokautta. Älkää ikinä nukkuko jonkun koulun pihalla täysin vieraassa paikassa betonilattialla, tulee vähän kylmä. Älkää myöskään tehkö lävistyksiä kännissä. En kyllä suosittele myöskään ladossa alkoholin nauttimista, varsinkaan jos siellä on neuvostoliiton aikainen kidutusväline, vähän creepyä. Tosin mitään edellä mainituista ei olis tapahtunut jos suunnitelmat olis ollut kunnossa, mutta väliäkö sillä, helvetin hauskaa oli. Ei mulla muuta.

But if there's a pill to help me forget god knows I haven't found it yet

"Can't see the silver lining, from down here on the floor

And I just keep on trying, but I don't know what for"

Hengaan pihalla vaalennusväri päässä rööki kädessä ja kahvimuki toisessa. Musiikit täysillä, toivottavasti naapurit ei tule valittamaan. On kai ihan viisasta elää päivä kerrallaan, mutta mä koitan pysyä kasassa edes tunnin kerrallaan hajoomatta. Onneksi tänään saa vähän omaa lomaa tästä kaikesta. Pari päivää auttaa kummasti unohtamaan kaiken. Toivottavasti tää suunnitelma ei kuse kauheen pahasti etten löydä itseäni taas jostain paikasta missä en haluaisi olla.

Now and again we try just to stay alive.

"No one will ever see
This side reflected
And if there's something wrong
Who would have guessed it
And I have left alone
Everything that I own
To make you feel like
It's not too late
It's never too late"

Pitäisi tehdä ruotsin säälittävän mittaista (60-70 sanaa) kirjoitelmaa, mutta kun ei. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Väsyttää vituttaa ahdistaa ja on nälkä. Perkele. Kouluun jaksoin sentään raahautua. Tunneille en. Koulumotivaatio pahasti hukassa ja koeviikko on kai jo ensi viikolla, en oikeastaan tiedä. Vittu. Kamera on täynnä kuvia jotka pitäisi muokata ja laittaa blogiin mutta kun ei vaan jaksa. Ei huvita. Minne kaikki mun ylimääräinen energia on kadonnut? Hyvä kun jaksan edes pysyä hereillä. Tekisi mieli leikata hiukset pois.

 

Ehkä saan otettua itseäni niskasta kiinni ja menen tekemään keskeneräiset kuviksen työt, että pääsisin edes siitä kurssista läpi.

 

Vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan.

"Näen sut kadulla, silmät suuret tuijottaa 

vastaantulijoita, ne kääntyy pois, ei ne huomaa

ei hymyä kasvoilla, peitettyä kipua

Illan tullen taas, saat kyynel silmässä nukahtaa"

Mun oma koneeni ei nyt ole toiminnassa, ja porukoiden koneelle en viitsi ladata kuviani joita haluan tänne blogiin, joten voi olla että mulle tulee jonkin mittainen blogitauko tähän väliin. Nappasin kuitenkin naamakirjaan heittämäni kuvan tähän postaukseen syystä että sain vihdoinkin tehtyä hiuksilleni jotain, nimittäin sivusiili lyheni taas. Tunnen itseni taas hiukan vähemmän massateiniksi, luojan kiitos.

Voi olla että blogitauko on jopa hyväksi minulle. 

Here inside my quiet hell.

"I was a cavader, yeah

I'd lost my strength to feel

but you came at me so hard and fast

and oh so fucking real"

Mä olen useaan otteeseen avannut bloggerin, tuijottanut tyhjää näyttöä jonka pitäisi olla täynnä tekstiä ja turhautuneena-ahdistuneena-välinpitämättömänä sulkenut bloggerin saamatta ainuttakaan edes melkein järkevää lausetta aikaan. Tällä viikolla mä en yksinkertaisesti ole jaksanut edes ajatella mulle niinkin tärkeää asiaa kuin kirjoittaminen. Nyt tekisi kamalasti mieli kirjoittaa mutta mistä kirjoittaisin? "Kirjoita elämästäsi" huutaa mieli, ja ajatus vaikuttaa jo lähes hyvältä kunnes muistan ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa. On vain tyhjyys ja tunnottomuus. Sekä mielenvikaisuus, mutta se on ihan okei.

Tällä viikolla olen ollut niin väsynyt että hyvä kun jaksan olla koulussa ja käydä tunneilla, saati keskittyä siellä. Tunnit kuluu puhelimella leikkiessä (puhelin tosin on suhteellisen kärsinyt, kiitos keskiviikkoisen paiskomisen), koomatessa tai mieleni piiloihin hukkuessa. Myös uuden kalenterin täyttäminen on minun sekä muutaman muun mielestä oikein hauskaa puuhaa, kiitoksia kaverille siis tästäkin älyttömän tärkeästä muistutuksesta.

olikohan tää joku vinkki...?

Vapaa-ajat on mennyt koneella weheartitissa ja youtubessa. Eli jostain kumman syystä mulla ei ole ollut paljon asiaa blogin puolelle (siis mitään oikeaa asiaa) ja postailu on jäänyt. Anteeksi siitä.

Ps. sain kaksi söpöä sydäntä siskolta seuraksi tuolle ensimmäiselle. Nyt ne roikkuu kaikki kaulassa ♥

Ne sanoo mulle tää on nyt sun todellisuus.

"You stand in the line just to hit a new low

You're faking a smile with the coffee you go

You tell me your life's been way off line

You're falling to pieces every time

And I don't need no carryin' on"

Viime yönä mulla olisi ollut paljon asiaa tänne. Siis jotain oikeaa asiaa, ei turhaa höpinää hiuksista tai kynsistä. Ajattelin kuitenkin antaa kirjoittamisen odottaa ja kuinka ollakaan, unohdin sen asian josta piti kirjoittaa. Hups.

Nyt kriiseilen niinkin turhasta asiasta kuin massaan sulautuminen. Mua varoiteltiinkin että jos hiukset on pitkät ja blondit, persoonallinen ulkonäkö kärsii ja sitten olenkin enää yksi miljoonasta samanlaisesta persoonattomasta teinistä. Ei sillä että siinä olisi jotain pahaa, mä vain en tunne itseäni minuksi, jos olen aivan kuin kaikki muutkin. Haluan taas muuttaa ulkonäköäni jotenkin radikaalisti, mutta muuttamatta hiuksia se onkin hiukan vaikeaa ja hiukset aion pitää tällaisina nyt jonkun aikaa. 

Noin neljä tuntia ylläolevan tekstin kirjoittamisen jälkeen saan taas otteen itsestäni ja voin herätä koomastani ja jatkaa tekstiäni. Olen tänään kävellyt ympäri taloa kuin zombi, kaatanut teet päälleni kolmeen kertaan, mutta ignoorannut edellämainitut koska keskityn liikaa mahtavaan musiikkiin ja hämmennyn lyriikoista jotka ovat kuin otteita sieltä täältä elämästäni. Tai sitten olen vain naiivi pikkulapsi joka kuvittelee olevansa osa jotakin ja omaavansa tunteet joita on mahdollista kuvailla sanoin. Toiveajattelua..

"Haavekuva hauras ja haavoittuva

Enkä mä väitä enää olevani muuta kuin

Tiivistynyt huokaus"

En osaa purkaa ajatuksiani sanoiksi.

Wanted: BIGGER hair!

"Let me open up the discussion with
"I'm not impressed with any mother fucking word I say"
Shut the fuck up when I'm trying to think
I got to keep my concentration give me one more drink
And then I'll try to remember the only advice that my good book told me"

Tämä teksti on pelkkää hiustenpidennyksiin liittyvää shaibaa ja ihkutusta, skippaa suosiolla jollei kiinnosta.

Herään kuudelta aamulla ja mitä mä teen? Otan tietokoneen esille ja suoritan pienimuotoista tutkimusta synteettisen- sekä aitohiusnauhan eroista. Mä olen todellakin kallistumassa siihen että tilaan Dreamhairilta synteettiset pidennykset ja klipsejä, jotta saan hiuksiin tuuheutta. Aitohiusnauha on mun budjetille waaaay too much, ja kyllästyn kuitenkin pitkiin blondeihin taas jossain vaiheessa, joten on aika turhaa ostaa 100 euroa maksavaa  aitohiusta kun synteettistä saa 30 eurolla (plus klipsit ja toimituskulut tottakai). Eihän sitä kaikkea tarvitse tunkea päähän kerralla, joten mä saisin yhdestä paketista kolmet tai neljät tuuhennukset. Ja jos synteettinen hius pysyy hyvänä muutaman kuukauden, mun matikalla laskettuna, tosta riittää suunnilleen vuodeksi hiusta. Ja klipsejä ei tarvitse vaihtaa parin kuukauden välein toisinkuin teippejä, joiden vaihtoon meneekin about 20e/kerta.

Nää nykyiset aitohiusta olevat pidennykset on kestänyt mulla käytössä jo vajaa kolme kuukautta, ja edelleen on hyvässä kunnossa kun käytän hiuksiin jätettävää hoitoainetta, lämpösuihketta, nukun hiukset letillä ja harjaan niitä tarpeeksi usein. Ainoo miinus niissä siis on vaan se korkea hinta.

Kokemuksia synteettisistä hiustenpidennyksistä?

Unelmahiukset olis ehdottomasti Taylor Momsenin tai Sara Fabelin hiukset. Ja kummankin tyyli ja asenne kelpais myös, samaten Fabelin tatuoinnit ja Momsenin ääni.

Okei siinä tarpeeks ihkutusta ja aivojen kiduttamista liialla ajattelulla. Nyt voin keskittyä MTV:ltä tulevaan Snooki & Jwoww maratoniin rauhassa ja sulkea tän koneen joka on kettuillut mulle koko aamun. 

We're higher than a motherfucker

"I found my hopes I found my dreams

My Cinderella story scene

Now everybody's gonna see

That you're not not not

gonna get any better

You won't won't won't 

you won't get rid of me never"

Tein uuden bannerin, taas. Tosin nyt olen hieman tyytyväisempi blogiini vaikka olenkin vähän hukassa kirjoittamisen kanssa. Haluan kirjoittaa, mutten tiedä mistä kirjoittaisin. Kirjoitanko sitä perus paskaa "kävin tänää mäkis söin ranskikset oli hyvää", vaiko ostoksista, ajatuksista, ystävistä...? Aiheita on niin paljon, enkä osaa valita. Ja jos yritän kirjoittaa kaikesta syntyy suuri sekametelisoppa josta kukaan ei saa selvää. Tällä hetkellä blogini täyttyy turhista teksteistä joilla ei ole mitään virkaa missään ja tekisi mieli poistaa koko blogi, mutta ehkä annan blogilleni (itselleni) vielä yhden tilaisuuden.

Ps. Huomenna on jouluaatto, kuusen alla on suuri kasa lahjoja ja kaikkialla lauletaan joululauluja. Silti joulumieleni on hukassa ja stressaan turhista asioista. Tänään värjään isoäitini hiukset ja metsästän kadonnutta joulufiilistä.

Minkäänlaisia mielipiteitä bannerista tai blogista ylipäänsä?

Nobody cares unless you're beautiful or dying.

Ajattelin väsätä pienen postauksen lävistyksistä mitä mulla on ollut ja kertoa vähän lävistyksistä mitä aion tulevaisuudessa hankkia. 

Ensimmäiset reijitykset tapahtui mun ollessa vissiin jotain 6-vuotias, ja ne oli ampumalla tehdyt reijät korvalehteen. Sen jälkeen tein itse korviin reikiä silloin kun tuntui siltä että haluan lisää rautaa johonkin ja mun rakkaat vanhemmat ei oikein lämmennyt sille ajatukselle että ottaisin kasvoihin lävistyksiä. Parhaimmillaan mulla on ollut korvissa jotain 17 paikkaa korviksille, nykyään löytyy 12. Toista korvaa mä aloin venyttää jotain vajaa kuukausi sitten ja pääsin 5 mm saakka, kunnes tuli lukiobileet ja hukkasin sen venytyksen ja päätin antaa korvan parantua kunnolla ennen seuraavaa yritystä.

Mun ensimmäinen "oikea" (en laske korviksia ns. oikeiksi lävistyksiksi, en kyl oikeestaan edes tiedä miksi...) lävistys oli napakoru, jonka otin Hämeenlinnassa jossain lävistyliikkeessä jossa oli pelottavan näköisiä ja -kokoisia tatuoituja miehiä syömässä ja nauramassa kun tällainen pikkutyttö uskaltautuu lävistäjän penkkiin toiveenaan söpö napakoru killumaan mahaan. Otin napakoruni loppukesästä, ja pidin sitä noin 2kk, koska ei parantunut millään ja ilmeisesti väärän hoidon tuloksena se alkoi kasvaa hieman ulos. Nyt myöhemmin on helppo vittuuntua viisaampana kun oon lukenut kaikkialta että parantuminen voi kestää jopa reilu vuoden ja napakoru saattaa joissakin tapauksissa kasvaa hieman ulos mutta asettuu sitten kunnolla.

Viimeisimmät rakkauspakkaukset onkin sitten ollut huulilävistys ja smiley. Kaveri lävisti mun huulen ja kipua en tuntenut yhtään koska olin just ollut hammaslääkärillä ja puol naamaa oli tunnottomana. Joo ei ehkä kaikkein turvallisinta, mutta turha sitä enää on surra. Huulikoru mulla oli reilun kuukauden, sitten jouduin luopumaan siitä koska Hitler. Smileyn tein itse ja se mulla oli vaan viikon verran koska se vaan häiritsi jotenkin ja kyllästyin siihen nopeasti.

Kielilävistys on ehdottomasti seuraava hankinta, ja snake bites on myös himotuslistan kärjessä. Toisaalta septuminkin haluaisin, mutta se kuulemma sattuu niin perkeleesti että ehkä mä harkitsen sitä vielä. Smiley voisi kyllä tehdä comebackin muttakun tuo yksi ääliö ei ainakaan hyppisi riemusta jos mulla olis sellainen.

Ehkäpä mä olen nyt jauhanut taas paskaa tarpeeksi ja voin hyvillä mielin jatkaa normidatailujani ja muiden blogien selaamista. Jebouskis öitäpöö♥

Tää on hengen kuolio, ollut pitkän aikaa jo.

"Niin epätodellinen 

ja kovin petollinen

on se illuusio 
johon tuudittaudutaan

Ei muuta apua saa 

kuin purkitettua

Siinä tilanteessa 

kun on kaukana"

Taas mä jaksan jauhaa tästä elämän tarkoituksesta, mutta mä en vaan pääse sen asian yli. Eräs oikein viisas ihminen totesi että elämän tarkoitus on kuolla ja mä olen aikalailla samaa mieltä asiasta.  Tai siis, mitä muutakaan me täällä tehdään kuin odotetaan kuolemaa?

Hei minä olen Monica ja kouluni käyn nukkumalla, läksyjen tekoa en harrasta, sosiaalinen elämäni on kuollutta, jaloissani on kahdet villasukat ja mulla on silti kylmä. Ulkona on pimeää aamulla kun menee kouluun, samaten sieltä tullessa. Aivan kuin päivää ei enää olisi. On vain yön synkkyys ja masentuneisuus, jotka tarttuvat muhun repien palasia mun mielenterveydestä polttaen ne taivaan tuuliin eikä mikään saa niitä palaamaan. Tahdon oppia päästämään irti asioista jotka haittaavaat elämääni ja keskittyä pitämään kiinni täällä olemiseni hyvistä asioista. Tätä kirjoittaessani mietin mitkä ovat niitäå hyviä asioita. Keksin kaksi.

we♥it

Siivet liian suuret tähän häkkiin, ja se minua ahdistaa.

"Vie mut pois tahdon paikkaan jossa hengähtää

Ei riitä vain että sulkee silmänsä kaiken keskellä"

"Mikä on elämän tarkoitus?" Tätä lausetta mä kysyin hyvin monelta ihmiseltä vuosi sitten. Oikeesti hyvä etten mennyt joltain vastaantulijalta kysymään tätä, niin paljon asia mua mietitytti. Joku jolta kysyin asiaa viime vuonna käski lukea Douglas Adamsin kirjan Linnunradan käsikirja liftareille, ja sieltä saatiinkin vastaukseksi 42. Olin kahlannut koko kirjan läpi ja voin kertoa että hieman vitutti. Odotin löytäväni jotain oikeasti järkevää, jotain oikeita vastauksia ja mulle annettiin 42.

Mun ongelma nyt siis on se, että mä en vieläkään tiedä mikä oikeesti on elämän tarkoitus, vai onko sitä ylipäänsä ollenkaan. Tulkaa nyt herranjumala joku viisas ihminen valistamaan mua.

Elämän tarkoituksista on helppo hypätä elämän elämättömyyteen. Mä olen taas unohtanut sosiaalisen elämän jonnekin taka-alalle ja keskittynyt piirtämiseen. Tuntuu oudolta taas piirtää, ottaa se kynä käteen ja tehdä viivoja paperille. Se ei meinaan ole enää niin helppoa. Vuosi sitten mä en muuta tehnytkään kuin piirtänyt, nykyään saan oikeasti pakottaa itseni edes yrittämään ja silloinkin jälki on sen näköistä että on juosten kustu ja kepillä hämmennetty (joo älkää kysykö, äidin isän elämänviisauksia :D)

En nyt sen enempää lähde tän kuvan tarinaa teille kertomaan, mutta voisin sanoa että tää on kahden koulupäivän tulos ja silleen hutasten tunneilla piirretty stabiloita käyttäen. En oo ihan varma mitä mieltä itse oon tuosta kuvasta, jotenkin oon yllättynyt että sain edes jotakin aikaan, mutta toisaalta mua ärsyttää se että kuva ei kerro oikeastaan mitään, siinä vaan on jonkun muijan naama ja that's it.

Tuntuu siltä että olen taas menettänyt otteeni kirjoittamiseen ja puhelen tänne vaan täyttä paskaa ja säälin itseäni.

Sometimes I just can't shut the hell up.

"Puhu mitä puhut 

mut juoksemista älä lopeta

Vaikka suunta puuttuu

Sano mitä sanot

ei historia meitä opeta

Tuskin reitti muuttuu"

Jokainen, joka on joskus värjännyt hiuksensa punaiseksi on varmasti tajunnut kuinka vaikea sitä väriä on ylläpitää. Kyllähän mäkin sen tiesin viimeksi kun punaista väriä alettiin päähän kaatamaan, että uutta väriä täytyy heittää päähän jo parin viikon päästä jos haluaa että se pysyy kirkkaana. Mä olen jo vähän aikaa kuolannut kahden (mun mielestä jumalallisen) naisen hiuksia ja tullut siihen tulokseen että vitut tästä, musta tulee blondi taas. Onhan nää punaset ollut ihan jees, ainakin sen ekan viikon värjäyksen jälkeen.

Aluksihan mulla oli siisti emofleda, sitten en enää jaksanut laittaa hiuksia ja kuljin kulahtaneet vaalean oranssit hiukset lytyssä pipon alla. Sen jälkeen leikkasin toisen puolen hiuksistani pois ja nyt haluan värjätä hiukset blondeiksi ja heittää pidennykset taas päähän. Mä en taas tiedä mikä mun ongelma on kun en tiedä mitä mä haluan, tällä hetkellä tiedän vain että Taylor Momsenin tai Sara Fabelin hiukset ois ihan mahtavat ♥

Oon mä joskus ollut ihan nättikin. Kuvassa näkyviin hiuksiin vielä 15 senttiä lisäpituutta ja toinen puoli hiuksista pois niin ollaan siinä pisteessä mihin haluankin näiden hiusten kanssa. Heti kun saan rahaa alkaa helvetillinen hiustenvärjäys prosessi (muutama värinpoisto, vaalennus, hopeashampoo...), sen jälkeen hiuslisäkkeistä täytyy irrottaa vanhat teipit ja laittaa uudet tilalle ja takaisin päähän. Viimeksi tähän prosessiin meni koko viikonloppu, ja silloinkin värjättiin vain tumma tyvi pois. Tällä kertaa pitää saada tää punainen irti. Ei tässä voi muuta sanoa kuin VOI VITTU!

Btw taidan olla kofeiininarkki, sillä aamu ei lähde käyntiin ilman kahvia tai energiajuomaa (oon jonne♥).

Somebody mixed my medicine.

"You are driving me into manic

You can't break me out of my habits

I never will be you 

I hate that you're breathing

So leave me alone I'm an addict"

Minne mennä kun ei ole paikkaa jossa tahtoisi olla? Kun muut elävät omaa elämäänsä, etkä itse edes muista omistavasi sellaista? Kun päiväsi kohokohta on se kun saat inspiraation piirtää jotain, ja pystyt jopa katsomaan aikaansaannostasi pidempään kuin viisi sekuntia vihaamatta sitä?

Mä olen taas kuluttanut aikaani internetin ihmeellisessä maailmassa, ja löytänyt upeita elokuvia sekä selannut upeita blogeja. Ja taas se iski: alemmuuskompleksi. Ahdistus siitä mitä olen ja mitä en ole. Minä olen liikaa, silti liian vähän. Liian kovaääninen, silti liian hiljainen.

En saa enää kunnollista tekstiä aikaan, anteeksi siitä. En halua huomenna kouluun. Tahdon jäädä kotiin suunnittelemaan muodonmuutostani, enkä lukion käytäville eksyttämään itseäni oikeasta itsestäni. En tahdo hukata itseäni valtavaan ihmismereen ja kadota iäksi. Haluan jäädä tänne ja rakentaa oman pienen majan vaatekaappini nurkkaan ja nukahtaa ainiaaksi. Taidan olla seonnut.

Saattaa olla että palaan taas pian tuttuun ja turvalliseen vaaleaan hiusväriin..

Hey where is the kid with the chemicals?

"Mä en jaksa keittoo enää

Mä en jaksa paskaa läpän heittoo enää

Mä en jaksa sikiöasentoo alla peiton enää

Mä en jaksa sitä enää"

Ohuesti harmittaa, kun tajuaa aloittaneensa saman postauksen noin seitsemän kertaa uudestaan koska ei ole tyytyväinen tekstiinsä. Kyllä, on oikein mukavaa olla perfektionisti. Tekisi mieli vetää ylisuuri villapaita päälle ja mennä takan eteen nukkumaan. Käpertyä siihen lattialle ja ottaa vaikka yksi kpl tuollaisia lihavia kissoja viereeni lämmittelemään ja koomaamaan. Josko ne aivotkin sitten sulaisivat hiukan siitä syväjäästä? 

Olo on jotenkin raskas, silti hirmuisan kevyt, aivan kuin mua ei olisi enää ollenkaan. Osa minua haluaa huutaa, osa vajota maan alle ja osa alkaa elää kunnolla. En taida jaksaa mitään edellämainituista. Tällä hetkellä olon saisi paremmaksi kuuma kaakao, villapaita, sekä hyvä cd soimaan taustalle kun harjoitan henkistä kuolemaani ja ylösnousemista, sillä tänään päätin että olen Jumala. Huomaan joka päivä sekoavani vain enemmän ja enemmän. Kuljen ulkona joko flegmaattisena tai sekaisin onnesta, silti välittämättä oikein mistään, paitsi seuraavasta röökistä. Säälittävää, eikö? Tekstini muuttuvat yhä hullummiksi, aivan kuin eläisin jossain omassa maailmassani ja kertoisin satuja siitä, like Alice in the wonderland, u know?

Ps. Rei'itin rustoani tänään<3

Kai ehjin siivin me vielä joskus liidetään.

"Pienenä barbit riisuttiin

ja ullakolla mentiin naimisiin

Päivällä esitän normaalii

ja leikin et oon elämässä kii"

Mua on ärsyttänyt toi vanha banneri jo jonkin aikaa ja tänään sitten sain aikaiseksi väsätä uuden. En nyt tiedä onko tuo yhtään parempi, mielikuvitus ainakin on puuttunut tuota tehdessä. Mielikuvitukseni varmaankin katosi jonnekin samalla kun sulatin aivojani syväjäästä. En voi muuta sanoa kuin sen, että Suomen sää on suhteellisen perseestä. Tosin, saapahan käyttää villasukkia ilman että ihmiset kummastelevat, kesällä kun villasukkien käyttö kyseenalaistetaan aika vahvasti.

Eksyin taas aiheesta uusi banneri aiheeseen villasukat. Vain mun aivoilla pystytään keskittymään johonkin täysin epäolennaiseen asiaan. Tuokaan ei ollut täysin totta, kai täällä on muitakin joiden keskittymiskyky on hieman huono? Asia, josta tulin tänne taas kirjoittamaan, on kuitenkin blogin uusi nimi "Follow dreams not orders", koska edellinen nimi "Sleep all day party all night" ei oikein kuvannut mua, mun elämääni, eikä tämän blogin sisältöä niin hyvin kuin tämä uusi. Tokihan kaikille on selvää, että vittuako ketään kiinnostaa kuunnella kiltisti toisten käskyjä kun olisi se omakin elämä elettävänä. Voi olla että mä olen kasvanut ihmisenä hiukan, sillä ennen mun elämääni oikeasti kuului vain se bilettäminen, mutta nyt osaan keskittyä paljon tärkeämpiinkin asioihin, kuten unelmiini.

She loses so much blood that her eyes can't focus.

”Rakas vitun päiväkirja

Kerron sulle salaisuuden

Että olen yksinäinen, hullu sekä häiriintynyt”

Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä kukaan meistä ole täysin tyytyväinen itseensä. Jokaisella on jotakin jonka haluaa muuttaa itsessään. Jotkut haluavat muuttaa ulkonäköään, toiset joitakin luonteenpiirteitään. Pointtini tässä on se, että jokaisessa meissä on jotakin parannettavaa, itsensä, sekä muiden mielestä. Mutta silti suurin tekijä joka estää itseään olemasta oma itsensä, on juuri ihminen itse. Mä ainakin myönnän rajoittavani omaa elämääni huomattavasti olemalla liian itsekriittinen kaiken suhteen. Häpeän ulkonäköäni, jotain mitä sanoin kolme vuotta sitten, eilistä käytöstäni sekä huomista jo ihan varmuuden vuoksi. Joidenkin mielestä annan itsestäni hyvin avoimen kuvan, sellaisen ”vittuako minä muiden mielipiteistä, olen mikä olen ja hyvä niin”, vaikka oikeasti harkitsen säälittäviäkin asioita muuttaakseni itseäni, jotta saisin itseni pidettyä ”aisoissa”, olemaan vähemmän minä. Koska itsetuntoni on paska syystä että...well i have no idea why.

Jos voisin muuttaa ulkonäköäni helposti, nopeasti sekä ilmaiseksi, minusta lähtisi kymmenen senttiä pituudesta, 15 kiloa painosta, hiuksista tekisin kirkkaaman punaiset sekä lisäisin paljon pituutta, ihosta täydellinen ja tasainen, silmistä kirkkaammat ja siniset, kynnet luonnostaan pitkiksi ja vahvoiksi, hampaat valkoisiksi... Luonteenpiirteiltäni olisin ystävällisempi, kärsivällisempi, päättäväisempi sekä pitkäjänteisempi jne.

Tosin, jos voisin muuttaa pääni sisältöä sekä ajatusmaailmaani, edellämainittuja muutoksia ei ehkä tarvitsitsi. Tahtoisin saada aivoni toimimaan yhteistyössä kanssani, lopettamaan kiukuttelun, ahdistumisen sekä väsymyksen koulua ja sosiaalista elämää kohtaan. Itseäni kohtaan. Olen liian itsekriittinen, suvaitsematon itseäni kohtaan, ahdistunut, sekä väsynyt.

Angstikala kiittää ja kumartaa. Sekä hajoilee tälle kuvalle..

Nyt haluun kuolla pois tai haluun elää nopeemmin.

"Epäiletkö milloinkaan että et jaksaisikaan niellä enempää?

Naruasi toivot köydeksi ja pettymykset riittää

Olkaa yksin ja juoskaa karkuun"

Elämän pieniä iloja on saada isoäidin kutomat villasukat jalkaan ja suuri teemuki käteen. Kaveriksi näille kahdelle sopisi jokin hyvä kirja, mutta olen niin laiska ja saamaton etten jaksa tarttua yhtenkään noista seitsemästä keskeneräisestä opuksesta. Sen sijaan jaksan riehua ulkona isän neljä kokoa liian suuret maiharit jalassa yrittäen saada kameralla aikaiseksi edes jotakin mainitsemisen arvoista.

Tuntuu siltä että 9-vuotias siskoni saa parempia kuvia aikaieksi kuin minä. Missä vika?