Näytetään tekstit, joissa on tunniste angst. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste angst. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

I'm back bitches

Helvetti että mulla on ollut ikävä tätä blogia. Siinä toisessa puhuin lähinnä paskaa ja koitin keskittyä enemmän niihin positiivisempiin asioihin, mut tajusin tässä noin miljoonannen kerran et en mä vaan ole sellainen. Karu totuus on että mä en oo peruspositiivinen ihminen. Tänne oon aina osannut kertoo asiat niinku ne on, ja se on mulle helvetin tärkeetä. Haluun puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja olla mitä oon, en feikata kaikkee ja valehdella että oon kiltti viaton pikkutyttö. Joo haistakaa paska, ei mua enää ees kiinnosta esittää sellasta. 
Tässä on nyt tapahtunut aivan helvetisti kaikkea, pääsin lastenkodista himaan, ja pakko kyllä sanoo että kotiutumisen jälkeen mua on nähty himassa vielä vähemmän mitä lastenkodissa asuessani. Intressit on ollut aivan erilaiset, ja menot sen mukaiset. Nyt asun taas isovanhemmilla kun tuli hiukan muuttujia ja pitää nyt katsoa jos vaikka ens viikolla pääsis takas sinne lastenkotiin. Muihinkin laitoksiin mua on koitettu saada mutta toivon ainakin että oon saanut pointtini selväks siinä kun oon lähteny vetää kun oon ilmoittanut että mua ei saa sinne muuta kun väkivalloin ja poliisivoimin. Lastenkoti on siis ihan ok kompromissi johon mäkin olen ihan tyytyväinen. Jos siellä vaan on tilaa mulle. Anygays, oon tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin tässä muutaman kuukauden sisällä, mutta samalla kussut asiani niin että välit on katkennut tosi moneen vanhaan frendiin. Mutta that's just life bitch. Koulunkäynti ei oo kiinnostanut vittuakaan kun päivisin keksii joko liian paljon parempaa tekemistä tai sitten on niin väsynyt edellisestä yöstä ettei vaan pääse ylös sängystä siihen aikaan kun olis koulua. Ehdin jo ilmoittaa opollekkin että mun koulunkäynti päättyi nyt tähän, mutta muutin mieleni kun tajusin että se on ainoo keino saada massii mistään muusta kun duunista ja duunii on vähän vaikee löytää ilman koulutusta ja tarviin rahaa koska oon riehunu niin vitusti rahattomana et velkaa on kertynyt ihan mukavia summia. Eli huomisen tavoite olisi se että käyn sillä helvetin YHDELLÄ ainoalla tunnilla joka mulla on. Ei pitäis olla vaikeeta, saatana. Mut silti se on jotenkin ylitsepääsemätöntä.
Nojoo onhan tässä nyt jotain suhteellisen huvittavaakin tapahtunut lähiaikoina. Nimittäin minä mekko päällä. Päätin viime vuoden loppu puolella just viime tippaan että haluunkin tanssia wanhat, joten ystävänpäivänä vedinkin mekon päälle ja tanssin koko päivän. Ihan hauskaahan se oli joo, mutta luojan kiitos se on nyt ohi. En kyllä ymmärrä miksi sitä kutsutaan prinsessapäiväksi, sehän on yhtä helvettiä kun oot kellon ympäri saatanan vaikee puku päällä ja nyöritykset on niin kireellä ettei saa happee koska muuten se mekko tippuis päältä. Kengätkin jouduin feidaamaan jossain välissä kun jalat oli paskana tanssimisesta. Oikeestaan, koko kroppa on edelleen paskana tanssimisesta, mutta se voi toki johtua wanhojen jatkoistakin. 
Taisin saada yliannostuksen prinsessana olemisesta, joten taas vois keksiä jotain hiukan enemmän munlaistani, ja ehkä vetää keesin taas pystyyn.. No katsoo nyt mitä mä keksin. Keesi kyllä houkuttelis mutta vasta kuukausi sitten tilasin uuden mustat pidennykset. Vois vetää pään täyteen ja päättää sitten mitä hiuksille tapahtuu. Se ainakin olis mielenkiintoista.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

You're in ruins

 "When you're at the end of the road
And you lost all sense of control
And your thoughts have taken their toll
When you're mind breaks the spirit of your soul"

Nukkuminen. Seriously, maailmassa ei ole helpompaa asiaa. Minkä helvetin takia se sitten on niin saatanan vaikeeta mulle? Enpä muista koska olisin viimeksi nukkunut kunnolla. Ainakaan ilman ylimääräisiä pillereitä. Sehän tästä vielä puuttuikin että pitäisi palata napsimaan jotain unilääkkeitä. Been there, done that, eli ei kiitos enää.

Vaikka joskus onnistuisinkin nukkumaan tarpeeksi, en silti jaksa tehdä mitään. Oon aivan lopussa koko ajan ja kaikki on liian vaikeeta. En jaksa olla kokonaisia koulupäiviä paikalla vaikka mulla olisi vain kaksi tuntia per päivä. Ei vaan kykene. Tänään raahauduin yhdelle tunnille vähän ennen kahtatoista ja sen tunnin jälkeen lähdin takaisin laitokseen koska ei koulunkäynnistä tullut yhtään mitään. Näin mun päivät on kulunut lähiaikoina. Paitsi vaan etten ole päässyt edes yhdelle tunnille. Huomenna pitää jaksaa sotkea pyörällä kouluun 20min koulupäivän takia. Perkele mikä vitutus.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

I could really use a wish right now

Mä puhun liikaa. Se on mun ongelma. Pitäisi opetella olemaan hiljaa etten satuttaisi muita ja sitä kautta itseäni. Ja ilmeisesti mun pitäisi opetella peittämään suuri osa itseäni vaikka vasta tänä kesänä olen pikkuhiljaa oppinut elämään sovussa sen tiedon kanssa että kaikki ei aina mee niinku suunnittelin. Viikonlopun opetus: pidä se turpasi kiinni niin et satuta ketään.
Tänään muutto toiselle puolelle taloa. Ei kuulosta mitenkään isolta jutulta mutta pistää kyllä vituttamaan kun olen kolmen viikon aikana onnistunut tutustumaan uusiin ihmisiin siellä ja sitten sekin pieni hyvä asia viedään multa pois. Vain koska olen vääränlainen, en tarpeeksi hiljainen, en tarpeeksi näkymätön. No vittu anteeksi.

Ja sitten vielä kehdataan kysyä miksi olen tällainen, mielestäni vääränlainen (juurihan sä sanoit etten kelpaa), en kerro ajatuksiani ääneen (provosoin muka muita puheillani), en viitsi pitää shortseja vaikka olisi kuinka kuuma (hyi noita sun arpia) ja kun lopulta saan tarpeekseni ja ilmaisen mielipiteeni liian räväkästi kaikki onkin taas mun syytä.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Vaikka tulee naarmuja ja syvempiä haavoja tää ihmeellinen maailma silti rakastaa sua

"Mä käytän aika harvoin huutomerkkiä, 
muttei se tarkoita,
että nämä mietteet olisivat mitään kuiskauksia.
Usein mä huudan sisälläni lasit säröille,
muttei sitä kukaan päälle päin huomaa.

Eivätkö he kuule,
mitä mulla on sanottavana?
Eivät ymmärrä?
Vaikka mä olen pelkkää huutoa koko raato,
i pisteen alla?

"Sinähän olet vielä niin nuori,
sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet ja elämä edessäsi.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy ja pää pystyyn nyt."
Tämä totuus päin naamaa sattuu aivan saatanasti.

Eivätkö he todellakaan tajua,
että mä ihan todella olen peloissani?
Kuvittelevatko ne että mä lystikseni tässä kylmässä suossa pulikoin?
Niillä ei ole aavistustakaan,
miten armottomasti mä joudun ruoskimaan itseäni joka aamu päästäkseni edes ylös ja liikkeelle.
Tekisivätpä itse perässä,
kävisivät saman läpi,
ryömisivät itse tähän saatanan hukkaputkeen viisauksiaan levittelemään:
tahtoisin nähdä, 
miten helvetin paljon siistimmin tästä muka voisi suoriutua."

-Tuija Kiuru


Nykyään olen jaksanut hymyillä aika paljon ja olla jopa onnellinen. En niin onnellinen että olisin jaksanut kuluneen kuukauden aikana jaksanut päivittää tätä blogia, tai vain ehtinyt, mutta toivottavasti tähänkin tulee muutos lähiaikoina. Vielä todiste onnellisuudestani, hymykuva! Näitä saan harvoin otettua.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Tommia ei kiinnosta

Liikaa kahvia, angstia, hiustenleikkuusaksia, yritys tehdä historian essee sekä jumalaton nälkä. Vittu mikä päivä. Tosin olihan tässä yksi piristys, nimittäin joku random vanha äijä bussipysäkillä..
...Vuoden naurut :D

Mutta joo, hiuksia leikkelin taas hiukan mutta niistä ei tuu kuvaa nyt koska öäöäöää. Vitusti liikaa kahvia ja ajatuksia. Samaten vitutusta ja Robinia koska eräällä kusipäällä on sen biisi soittoäänenä. Tekisi mieli leikata kaikki hiukset pois ja seota taas.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Tänään on hyvä päivä seota


Kerran ajattelin että olisi hauskaa olla normaali. Sitten ajattelin etten tahdokaan olla normaali, koska se olisi tylsää. Nyt tiedän etten ole normaali, mutta haluan silti olla jotain muuta kuin se mitä nyt olen, mutta sen tiedän että normaalia minusta ei koskaan tule, ja hyvä niin. Silti toivoisin olevani jotain muuta kuin nyt, mutta mitä? On vaikeaa muuttua joksikin muuksi kun ei tiedä miksi haluaa muuttua. Sen tiedän että tahdon rauhoittua vähän, mutten oikeastaan. Tosin olisihan ihan okei etten joka kerta suutuspäissäni potkaise oveen reikää (tai seinään, kuten torstaina), mutta toisaalta olen kai liiankin rauhallinen.

Tänään en ole jaksanut mitään. Sängyssä olen lojunut suurimman osan päivästä tietokoneen kanssa. Yritin kyllä tehdä lumityötkin ulkona mutta kymmenen minuutin auraamisen jälkeen kiipesin katolle koomaamaan ja kuvaamaan. Vietin aikaa lojuen myös lumihangessa.

Huomenna siis pitäisi jaksaa taas kuluttaa koulun penkkejä. Periaatteessa se on hyvä asia, saanhan taas jonkinlaisen päivärytmin (se kun meni paskaksi viikko sitten kun nukuin pari vuorokautta putkeen), mutta toisaalta ei vaan jaksaisi nousta ylös sängystä ja tehdä jotain.

Lukijoita on kadonnut neljä tässä parin viikon aikana, ja ymmärrän sen aivan hyvin. Eihän tällä blogilla ole oikein enää mitään sisältöä kun kirjoittajalla ei ole riittävästi energiaa tehdä asian hyväksi mitään.