You know I'm ill, so hit me like a man.

En ole varma pitäisikö minun kirjoittaa avoimesti tunteistani, onnellisuudesta, pahasta olosta, masennuksesta, epätietoisuudestani, vaiko vain vaieta asiasta siinä pelossa että minut lokeroidaan, kivitetään henkisesti ja polttomerkataan niin että en ikinä pääse eroon leimasta, joka olisi mahdollisesti tämä: huomiohuora. Joten ainakin toistaiseksi taidan jakaa tähän blogiini vain niitä hieman turhanpäiväisempiä asioita, jotka eivät varmaankaan kiinnosta oikein ketään mutta samapa tuo kai. Ehkä joku kaunis päivä uskallan kertoa asioita vähän tarkemmin.

Mutta tähän päivään: koko päivä on mennyt koomatessa sängyssä dataillen ja syöden mustikkapiirakkaa ja pullaa, sekä pelaten perunapeliä kuten yksi urpå kutsuu tuota Pou tsydeeminä jota hakataan puhelimella. Minun Pouni on pinkki. Pou ei siis ole peruna koska pinkkejä perunoita ei ole olemassakaan. Ja jälleen kerran ajatukseni lähtivät laukkaamaan ja kuvittelen pinkin Pou perunani hyppimässä pilvien ja lentokoneiden päällä keräten kolikoita.

Ja nythän on koeviikko, tarkoittaen sitä että mun pitäisi olla lukemassa ruotsin ja englannin kokeisiin, sekä kirjoittaa kuviksen portfoliota, mutta ei. Hakkaan vieläkin perunapeliä ja huomenna varmasti mietin että minkä vitun takia koe meni huonosti. No, se on kai sen ajan murhe. Nyt ei vaan jaksa. Kirjoittelen mielummin kaikkea turhanpäiväistä bloggeriin, sekä tuijotan söpöjä kuvia tumblrista ja weheartitista.

Btw. Yritin totutella näihin hiuksiin eilen joten kamerahuorasin hetken ja sain yhden ihan ok kuvan. Taustalle meinasin muoksia sateenkaaria mutta koska näytän kuulemma nyt jo pieneltä homopojalta, jätin sen suosiolla tekemättä. Sen sijaan taustasta tuli pinkki. So gay..

"SUN PITÄÄ HUUTAAAAAA!"

"Huuda, huuda ilosta

Huuda, huuda vapaudesta ja

Huuda, huuda onnesta

Ja sä voit jatkaa valehdellen

Tai sä voit tietää totuuden"

Tässä muutama kuva tältä viikolta. Tänään olisin saanut parempiakin kuvia mutta kamerasta loppui akku kesken peltoreissun. Oli muuten helvetin kylmä vaikka eihän ulkona ole pakkasta paljon paskaakaan. Tästä päivästä ei jää mieleen muuta kuin hymyttömät kasvot, reissu keskelle peltoa ja käsky "HUUDA!"

En huutanut.

Now and again we try just to stay alive.

"No one will ever see
This side reflected
And if there's something wrong
Who would have guessed it
And I have left alone
Everything that I own
To make you feel like
It's not too late
It's never too late"

Pitäisi tehdä ruotsin säälittävän mittaista (60-70 sanaa) kirjoitelmaa, mutta kun ei. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Väsyttää vituttaa ahdistaa ja on nälkä. Perkele. Kouluun jaksoin sentään raahautua. Tunneille en. Koulumotivaatio pahasti hukassa ja koeviikko on kai jo ensi viikolla, en oikeastaan tiedä. Vittu. Kamera on täynnä kuvia jotka pitäisi muokata ja laittaa blogiin mutta kun ei vaan jaksa. Ei huvita. Minne kaikki mun ylimääräinen energia on kadonnut? Hyvä kun jaksan edes pysyä hereillä. Tekisi mieli leikata hiukset pois.

 

Ehkä saan otettua itseäni niskasta kiinni ja menen tekemään keskeneräiset kuviksen työt, että pääsisin edes siitä kurssista läpi.

 

Perhaps if I challenged myself.

"Just a little bit pretty

Just a little more aware

Just a little bit thinner

And maybe I'll get there.."

Linda heitti mua haasteella pari päivää sitten ja ajattelin nyt sen väsätä....ainakin osittain.

Säännöt:

-kerro 11 asiaa itsestäsi

-vastaa haastajan 11 kysymykseen

-keksi uudet 11 kysymystä

-haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

-kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

11 Asiaa minusta

-en ikinä ole tyytyväinen mihinkään, vähiten itseeni

-ristin kissamme Adolf Hitleriksi kaksi vuotta sitten kun hankimme sen. Tulin tosin järkiini jossain vaiheessa ja nykyään se karvapallo tottelee nimeä Aatu tai "Voi vittu Aatu!"

-äitini tunnetaan kaveripiirissäni nimellä Hitler. Ja tämä on siis täysin hyväntahtoista läppää, ja äiti itsekin on tietoinen "lempinimestään" :D

-kirjoitan myös toista blogia, päiväkirjaa sekä jotain muita tekstejä, jotka eivät tule toivottavasti ikinä päätymään tänne teidän nähtäviksi

-onnistun luomaan riippuvuuden mihin tahansa. Tällä hetkellä en pärjäisi ilman tupakkaa, rainbowin sitrus light limsaa tai Hubertia (kännykkääni)

-minulla on maailman paras tyttöystävä, tuitui♥

-pyrin erottumaan massasta, joskus tosin huonoin tuloksin

-aion ottaa tatuointeja ja lävistyksiä tulevaisuudessa, lähiaikoina ehkä napakorun uusiksi ja traguksen jos saan luvan niihin

-sairastan masennusta. Onneksi suunta tästä on vain ylöspäin

-vittuilen ystävilleni joskus aika rankasti, onneksi kaikki heistä tietävät että heitän läppää enkä tarkoita kaikkea mitä sanon

-en ole tyytyväinen blogiini. Tuntuu siltä että blogini on liian turhanpäiväinen, merkityksetön

11 kysymystä haastetuille:

1. Minkä asian poistaisit maailmasta kokonaan jos voisit?

Ennakkoluulot. Maailma olisi paljon parempi paikka jos ihmiset eivät eläisi ennakkoluulojensa mukaan.

2. Tee vai kahvi?

Tee on se luotto ystävä aamuisin, mutta kahvikin menee alas jos on ollut uneton yö tai joku muu keittää kahvit puolestani. En siis osaa keittää hyvää kahvia ja sen tietävät kaikki jotka ovat mun keittämää myrkkyä yrittäneet juoda joskus.

3. Mikä asia/esine kuuluu jokaiseen päivääsi?

Puhelin!

4. Uskotko Jumalaan? Miksi/ Miksi et?

En oikeastaan usko jumalaan, mutta kyseinen aihe saa aivoni raksuttamaan ja miettimään paljon asioita.

5. Pidätkö matematiikasta?

Minulla on viha-rakkaus suhde matikkaan. Kun ymmärrän sitä se on joskus ihan hauskaakin, mutta useimmiten en voi sietää sitä.

6. Minne haluisit matkustaa?

Minne tahansa, kunhan matkaseura on hyvää.

7. Kuka on sinulle tärkein henkilö?

On mahdotonta nimetä vain yhtä, joten en nimeä yhtäkään :D

8. Olisiko mahdoton ajatus että maailman loppu tulisi sinun elinaikanasi?

Ei. Minulle jokainen päivä on maailmanloppu.

9. Mitä teet aamulla ensimmäisenä kun heräät?

Painan puhelimen torkkunappulaa.

10. Minkälaisena itse näet blogisi?

Tylsänä. Mielestäni on suuri ihme että blogiani seuraa jo 58 bloggerin kautta rekisteröitynyttä lukijaa, vaikken oikeastaan kirjoita mistään ihmeellisestä.

11. Minkälainen blogi olisi unelmasi?

Mielenkiintoinen, erilainen, sekä sellainen jonne voisin täysin rehellisesti kertoa kaiken mieltäni painavan pelkäämättä että joku tuttu tai tuntematon haukkuu ajatukseni lyttyyn.

Olen huono ja laiska sun muuta paskaa, enkä jaksapystykykenehalua jatkaa tätä haastetta tämän pidemmälle. Anteeksi tästä.

I'm not a slut I just love love.

"I got a little piece of you-hoo

And it's just like Woo Hoo

Wham Bam Thank you Mam

Woo Hoo

I'm a slut Like You

You say you're looking for a foo-ool

And i'm just like me too

I'm gonna let ya know the truth

I'm a slut like you"

Eilen leikin hiilillä ja vahaväreillä, ja olen jopa melkein tyytyväinen lopputulokseen. Kerrankin näin päin. Muutaman tunnin piirtämisen ja fixatiiviin tukehtumisen jälkeen nukahdin kissan kanssa lattialle. Oli siis ihan hyvä lauantai, sillä aamupäivästä näin paria ihmistä sekopäätä ja keskusteltiin yhdessä kaikesta mielenkiintoisesta taas pitkästä aikaa.

Nyt odottelen limsapullon kanssa kaveria meille opettamaan mulle matikkaa. Lukion matikka meinaan alkaa mennä jo vähän turhan vaikeaksi mulle, vaikka lyhyenä sen luenkin.

This world was made for the insane people.

Omaan paskan asenteen. Mikään ei koskaan mielestäni ole mun vikani, minähän en tee ikinä mitään väärin ja kaikkeen mulla on jokin tekosyy. (Tosin on myös niitä päiviä joina asenteeni on täysin vastakohta tuolle). Luonteenpiirteistäni toinen huono asia on se etten ikinä, siis ikinä ole tyytyväinen itseeni. Nyt mulla on ollut pitkät hiukset, mitä....... kolme viikkoa? Ja olen valmis leikkaamaan kaikki hiukset parin millin siiliksi. Ihan oikeasti. Mulla on taas vakavan luokan ulkonäkökriisi meneillään ja hajoilen aika pahasti. En keksi/saa tehdä ulkonäölleni mitään tarpeeksi radikaalia tai omaperäistä, sillä persoonallisuus, radikaalisuus ym. on jo niin yleistä että joka toisella vastaan tulevalla on esim sivusiili. Toinen ongelma myös on äitini, joka ei oikein innostu mun muutoksistani. No okei, en mäkään hyppisi riemusta jos joka kuukausi saisin värjätä jonkun hiukset kahteen kertaan, kuuntelisin valitusta hiuksista ja kaikesta muusta turhasta joka helvetin päivä ja saisin kuulla miten tämä ja tuo ja tämäkin asia on huonosti. Äiti on siis ollut parturi-kampaaja vai mikälie, ja siksi saa aina hoitaa mun hiuksiin liittyvät asiat. Ellen siis itse ota saksia kauniiseen käteen ja tee jotain typerää, kuten leikkaa hiuksia parin sentin mittaisiksi. Ps. luv u äiti kun jaksat mua♥

Jep, kasin syksyllä lähti lähes kaikki hiukset pois.

Viime syksynä oli punaiset hiukset.

Sitten punaiset hiukset ja hiukan lyhyt sivusiili.

Vähän ennen joulua alkoi armoton blondaaminen.

Joululomalla teipattiin vähän lisäkarvaa.

Ja viime viikolla lyheni toinen sivu.

Ongelma siis on että mitä vittua mä teen hiuksilleni seuraavaksi?

What goes on inside my head?

Blogitaukoni, jonka ajattelin venyvän lähes kuukauden mittaiseksi, jäikin vain kahteen vuorokauteen. En sitten tiedä onko se hyvä asia vai ei. En ole saanut mitään mainitsemisen arvoista aikaan, sillä olen taas koomannut koulupäivät meikittä ja selvinnyt jotenkuten kotiin joskus illalla ja lysähtänyt sohvalle, sängylle, tai lattialle, riippuen siitä kuinka pitkälle pääsen kun tulen kotiin rättiväsyneenä.

Huoneeni kattolamppu ei toimi. Aamujani ei helpota yhtään se etten saa valoa päälle, ja joudun pimeästä sokeana sekä koomaisena suunnistamaan ovelle tämän kaaoksen keskellä, joka huoneessani vallitsee. Ja tämä tieto ei varmaankaan hyödytä yhtään ketään. Aivoissa lyö taas tyhjää. En ole edes varma ajattelenko mitään. Kuvittelen vain sen yhden ainoan aivosolun joka minulle on suotu kimpoilevan onton kalloni sisäpinnoista kun liikutan päätäni.

Olen lukenut viime aikoina paljon kirjoja. Kävin tiistaina kirjastossa vaikka piti olla matikan tukarissa, ja lainasin neljä kirjaa joista olen lukenut jo puolitoista. Hyvin koukuttavaa tämä lukeminen. Ei tarvitse ajatella mitään. Suljen aina lukiessani koko muun maailman ulkopuolelleni ja keskityn kirjaan niin etten tiedä mistään muusta yhtään mitään. Eilen sekoitin yhden blogin ja kirjan keskenään, tai kuvittelin että ne ovat yksi ja sama asia. En osaa selittää selkeämmin tätä tunnetta, tai sitä tunnetta.

Teksti takkuaa pahasti, joten jätän taas kirjoittamisen sikseen ja vaivun talvihorrokseeni.

Vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan.

"Näen sut kadulla, silmät suuret tuijottaa 

vastaantulijoita, ne kääntyy pois, ei ne huomaa

ei hymyä kasvoilla, peitettyä kipua

Illan tullen taas, saat kyynel silmässä nukahtaa"

Mun oma koneeni ei nyt ole toiminnassa, ja porukoiden koneelle en viitsi ladata kuviani joita haluan tänne blogiin, joten voi olla että mulle tulee jonkin mittainen blogitauko tähän väliin. Nappasin kuitenkin naamakirjaan heittämäni kuvan tähän postaukseen syystä että sain vihdoinkin tehtyä hiuksilleni jotain, nimittäin sivusiili lyheni taas. Tunnen itseni taas hiukan vähemmän massateiniksi, luojan kiitos.

Voi olla että blogitauko on jopa hyväksi minulle. 

Here inside my quiet hell.

"I was a cavader, yeah

I'd lost my strength to feel

but you came at me so hard and fast

and oh so fucking real"

Mä olen useaan otteeseen avannut bloggerin, tuijottanut tyhjää näyttöä jonka pitäisi olla täynnä tekstiä ja turhautuneena-ahdistuneena-välinpitämättömänä sulkenut bloggerin saamatta ainuttakaan edes melkein järkevää lausetta aikaan. Tällä viikolla mä en yksinkertaisesti ole jaksanut edes ajatella mulle niinkin tärkeää asiaa kuin kirjoittaminen. Nyt tekisi kamalasti mieli kirjoittaa mutta mistä kirjoittaisin? "Kirjoita elämästäsi" huutaa mieli, ja ajatus vaikuttaa jo lähes hyvältä kunnes muistan ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa. On vain tyhjyys ja tunnottomuus. Sekä mielenvikaisuus, mutta se on ihan okei.

Tällä viikolla olen ollut niin väsynyt että hyvä kun jaksan olla koulussa ja käydä tunneilla, saati keskittyä siellä. Tunnit kuluu puhelimella leikkiessä (puhelin tosin on suhteellisen kärsinyt, kiitos keskiviikkoisen paiskomisen), koomatessa tai mieleni piiloihin hukkuessa. Myös uuden kalenterin täyttäminen on minun sekä muutaman muun mielestä oikein hauskaa puuhaa, kiitoksia kaverille siis tästäkin älyttömän tärkeästä muistutuksesta.

olikohan tää joku vinkki...?

Vapaa-ajat on mennyt koneella weheartitissa ja youtubessa. Eli jostain kumman syystä mulla ei ole ollut paljon asiaa blogin puolelle (siis mitään oikeaa asiaa) ja postailu on jäänyt. Anteeksi siitä.

Ps. sain kaksi söpöä sydäntä siskolta seuraksi tuolle ensimmäiselle. Nyt ne roikkuu kaikki kaulassa ♥

Ja minä nauran mutten hymyile.

"They make you wanna self destruct and become someone else

When it feels like it's too much baby don't hurt yourself

Beautiful scars don't last forever c'moon let me kiss it better"

Otsikko kuvaa hyvin viime yötä. Teki mieli nauraa väsymyksestä ja jaksamattomuudesta kun itkukaan ei tullut. Nukuin muutaman tunnin, heräsin kahdeltatoista enkä saanut enää unta. Nukkumatti, miksi vihaat minua?

Kaksi ensimmäistä tuntia yritin tosissani nukkua, sen jälkeen selasin facebookin ihmeellistä maailmaa lähes tunnin kännykän näytöllä. Sen jälkeen päätin sivistää itseäni, ja päädyin lukemaan (ehei, en koulukirjoja vaikka epätoivosta sokeana lähes tartuin maantiedon kirjaan) Nimeni on Skellig -nimistä kirjaa, ja aivan liian väsyneenä kunnolliseen aivotoimintaan voin kertoa että kyseinen kirja on mahtava. Oli mielestäni jo kun olin noin kymmenen vanha ja luin sen ensimmäistä kertaa. 

we♥it

Nyt tunnen sulautuvani (ei, hukkuvani) massaan vaaleiden hiusteni sekä kaiken muunkin minussa olevan takia, enkä todellakaan tiedä miten jaksan tämän koulupäivän. Varsinkaan kun minulla ei ole minkäänlaista tietoa missä täytyy olla mihinkin aikaan. Varmaksi tiedän vain sen että ruokatunnilla joko koomaan puoliunessa prisman hesellä tai tärisen kofeiiniyliannostuksen kourissa. Jos jälkeinen arvaus osuu oikeaan, taidan löytää itseni sairaalasta tämän päivän loppuun mennessä, sillä varmasti onnistun maanisena juoksemaan vahingossa tai tahallaan auton alle. Oikein hyvä maanantai siis.

Mistä teitä lukijoita tulee? 55 jo♥

Ne sanoo mulle tää on nyt sun todellisuus.

"You stand in the line just to hit a new low

You're faking a smile with the coffee you go

You tell me your life's been way off line

You're falling to pieces every time

And I don't need no carryin' on"

Viime yönä mulla olisi ollut paljon asiaa tänne. Siis jotain oikeaa asiaa, ei turhaa höpinää hiuksista tai kynsistä. Ajattelin kuitenkin antaa kirjoittamisen odottaa ja kuinka ollakaan, unohdin sen asian josta piti kirjoittaa. Hups.

Nyt kriiseilen niinkin turhasta asiasta kuin massaan sulautuminen. Mua varoiteltiinkin että jos hiukset on pitkät ja blondit, persoonallinen ulkonäkö kärsii ja sitten olenkin enää yksi miljoonasta samanlaisesta persoonattomasta teinistä. Ei sillä että siinä olisi jotain pahaa, mä vain en tunne itseäni minuksi, jos olen aivan kuin kaikki muutkin. Haluan taas muuttaa ulkonäköäni jotenkin radikaalisti, mutta muuttamatta hiuksia se onkin hiukan vaikeaa ja hiukset aion pitää tällaisina nyt jonkun aikaa. 

Noin neljä tuntia ylläolevan tekstin kirjoittamisen jälkeen saan taas otteen itsestäni ja voin herätä koomastani ja jatkaa tekstiäni. Olen tänään kävellyt ympäri taloa kuin zombi, kaatanut teet päälleni kolmeen kertaan, mutta ignoorannut edellämainitut koska keskityn liikaa mahtavaan musiikkiin ja hämmennyn lyriikoista jotka ovat kuin otteita sieltä täältä elämästäni. Tai sitten olen vain naiivi pikkulapsi joka kuvittelee olevansa osa jotakin ja omaavansa tunteet joita on mahdollista kuvailla sanoin. Toiveajattelua..

"Haavekuva hauras ja haavoittuva

Enkä mä väitä enää olevani muuta kuin

Tiivistynyt huokaus"

En osaa purkaa ajatuksiani sanoiksi.

Nailstuff

Johtuukohan uuden vuoden tuomasta muutoksesta, mutta olen ollut hirveän energinen tänään (no okei, heti siitä lähtien kun jaksoin nousta ylös viideltä iltapäivällä) ja saanut jopa aikaiseksi jotain. Noin tunnin etsimisen, testailun sekä järjestelyn jälkeen olin siivonnut kynsishaiba laatikkoni ja heittänyt huonot lakat pois jne. Nyt onkin kaikki lakat, geelikynsijutut ja koristeet omissa laatikoissaan hyvässä järjestyksessä

Tässä kuva siis ennen siivousta, lopputulos oli paljon nätimpi :D

Ja nyt kun kynsijutuista kirjoitan, niin tähän on hyvä heittää kuva nykyisistä kynsistä ja lopettaa postaus. Heipsan!

Ja hyvää uutta vuotta 2013 vielä munkin puolestani!