What goes on inside my head?

Blogitaukoni, jonka ajattelin venyvän lähes kuukauden mittaiseksi, jäikin vain kahteen vuorokauteen. En sitten tiedä onko se hyvä asia vai ei. En ole saanut mitään mainitsemisen arvoista aikaan, sillä olen taas koomannut koulupäivät meikittä ja selvinnyt jotenkuten kotiin joskus illalla ja lysähtänyt sohvalle, sängylle, tai lattialle, riippuen siitä kuinka pitkälle pääsen kun tulen kotiin rättiväsyneenä.

Huoneeni kattolamppu ei toimi. Aamujani ei helpota yhtään se etten saa valoa päälle, ja joudun pimeästä sokeana sekä koomaisena suunnistamaan ovelle tämän kaaoksen keskellä, joka huoneessani vallitsee. Ja tämä tieto ei varmaankaan hyödytä yhtään ketään. Aivoissa lyö taas tyhjää. En ole edes varma ajattelenko mitään. Kuvittelen vain sen yhden ainoan aivosolun joka minulle on suotu kimpoilevan onton kalloni sisäpinnoista kun liikutan päätäni.

Olen lukenut viime aikoina paljon kirjoja. Kävin tiistaina kirjastossa vaikka piti olla matikan tukarissa, ja lainasin neljä kirjaa joista olen lukenut jo puolitoista. Hyvin koukuttavaa tämä lukeminen. Ei tarvitse ajatella mitään. Suljen aina lukiessani koko muun maailman ulkopuolelleni ja keskityn kirjaan niin etten tiedä mistään muusta yhtään mitään. Eilen sekoitin yhden blogin ja kirjan keskenään, tai kuvittelin että ne ovat yksi ja sama asia. En osaa selittää selkeämmin tätä tunnetta, tai sitä tunnetta.

Teksti takkuaa pahasti, joten jätän taas kirjoittamisen sikseen ja vaivun talvihorrokseeni.