Bring the drugs baby, I can bring my pain

"This life is filled with hurt 

when happiness doesn't work"

Eilen mä olin vähän sekaisin. Kuljin ympäriinsä tietämättä mitä mun pään sisällä liikkui, vai liikkuiko mitään. Yritin tehdä palveluksen kaverille ja jouduin itse ongelmiin. Koti-ilta. Se kuulostaa niin väärältä, ei tää paikka ole mun koti. Ja se oikea koti on jossain kaukana tyhjillään kaksi viikkoa eikä mulla ole edes avainta sinne että pääsisin sisään.

Lävistykset tuottaa taas ongelmia. Omaohjaaja tuli takaisin töihin ja ilmoitti että labret saa luvan kadota mun naamasta. Haista vittu oli mun reaktio, mutta tajusin pääseväni helpommalla jos ohjaajat luulee että otin sen pois. Vitut mä siitä luovu, lävistykset on osa mua ja niistä luopuminen on kuin luopuisin jostain tärkeästä osasta itseäni. Niin että soronoo ja sormi perseeseen ja matka siperiaan jos tulee vielä valittamista. Muutenkin ärsyttää nää säännöt täällä vaikka yritän kaikkeni että pystyisin noudattamaan niitä. Se pieni (ketä mä yritän huijata, helvetin suuri) kapinallinen kusipää mun sisällä nostaa päätään aina kun asiat menee päin vittua ja saan rauhoitella itseäni että pysyisin kasassa edes sen hetken kun sosiaalitantat on lähettyvillä todistamassa mun käytöstä.

Ulkonäkö yleensäkin on asia joka vituttaa mua tällä hetkellä. Hiukset on haalistuneen punaista hamppua kahden sentin tyvikasvun kera, enkä tiedä mitä tekisin niille kun seuraavaksi poistan omaa väriä. Haluaisin kokeilla jotain uutta mutta tää punainen väri on ollut lävistysten lailla osa mua jo pitkään. Se on niin mulle sopiva väri että huulipunan lisäksi sovelsin sitä jopa silmämeikkiin tänään. Tervetuloa punainen luomiväri, taidan pitää sinusta. Eihän se pahemmin tuolta mustien rajausten alta näy mutta tuo sentään pientä piristystä mustiin syysaamuihin. En osaa edes sanoin kuvailla tätä pohjatonta vihaani syksyä kohtaan, se vaan ei ole mun vuodenaika. Silloin kaikki alkaa mennä päin helvettiä; mieliala ja itsetunto laskee vielä alemmas mitä normaalipäivinä, syöminen on taas vaikeaa ja ajatukset täyttyy verestä, vaa'asta sekä ruuasta. Itsemurhalentoa välttääkseni lähdenkin tästä tsekkaamaan tilanteen keittiön puolella, sieltä pitäisi pian saada kotitekoisia muffinsseja.

Uhkailu vittuilu ja katteettomat lupaukset

"Off she trots to the psychiatric hospit...

All she's got is the memory of a girl that used to laugh a lot

Now she's very angry 'cause they say she's lost the plot

And she's laughing in the mirror at her paper dress

Because she has a troubled mind, a troubled mind"

Koulu. Voi vittusaatanaperkelehelvetinkuustoista. Vituttaa väsyttää ärsyttää ei vois vähempää kiinnostaa. Hakkaan päätä seinään ja vittuunun kun sillä saan keesin mukavasti pilalle. Huoneessani haisee kenkäplankki ja kiillotusaine joilla raiskasin nahkatakkeja viime yönä ja päänsärky on sen mukainen. Liian vähän kahvia ja liian paljon tehtävää. Silti jumitan nenä kiinni tietokoneen näytössä aivan kuin se saisi muhun jotain virtaa että saan tehtyä kaikki koulujutut ja suoriuduttua kunnialla laitoksen asettamista tehtävistä, mm. huoneensiivouksesta. Voisin yrittää iskeä päähäni usb-johdon ja kytkeä itseni kiinni läppäriin jos saisin sitä kautta energiaa ja motivaatiota tähän kaikkeen. Uhraan itseni saatanalle ja kuolen tänne.

Ei unelmia oo tehty toteutettaviksi, ne on tehty murskattaviks jotta voidaan kaikki heittää toivo helvettiin ja hyväksyä tän paskamaailman kylmyys ja karuus. Täällä pärjää vaan jos on tarpeeks massii ja tarpeeks pässi totellakseen ylempää tahoa. Vapaus päättää omasta elämästä riistetään ja ristiinnaulitaan. 

Huomaan taas olevani sekopää lukiessani tätä postausta. Ihan vitun sama, tänään mua ei kiinnosta mikään. Juon kaljaa ja siivoan tän paskaläven.

Päivän ainoa positiivinen asia on se että tykkään mun lävistyksistä ja nyt ois intoo tehdä vaikka joku uus. Tragus ois jees. Sanokaa moi mun uudelle kaverille, tervetuloa labret. Ok se on ollut siinä jo viikon mutten oo tainnut pahemmin mainita sitä täällä. Mulla on kalan muisti. 

I'm so lonely, that's okay I shaved my head

 Mikä mua vaivaa? Kuka mä olen? Mitä mä teen täällä? Ketä mä yritän miellyttää?

Mulla ei rehellisesti sanottuna ole hajuakaan kuka mä olen, mutta osaan jollain tasolla kertoa millainen tahtoisin olla. Olisi hienoa jos osaisin olla välittämättä muiden mielipiteistä, mutta se vaan ei ole osa mua. Ja se on sääli. Ajattelen liikaa muiden mielipiteitä, ja vaikka se mielipide olisi positiivinen, unohdan sen täysin heti kun kuulen jotakin negatiivista. Ja uskokaa kun sanon että tämän näköisenä kuulee negatiivista palautetta ulkonäöstä helvetin usein. 

Mä olen aivan liian väsynyt tähän kaikkeen. Edes koti ei tunnu enää kodilta ja mä en enää ole minä. 

I miss you so far, and the collision of your kiss made it so hard

"Back home, off the run

Singing songs that make you slit your wrists

It isn't that much fun staring down a loaded gun

So I won't stop dying, won't stop lying

If you want I'll keep on crying"

Viikonloppu sujui yllättävän hyvin, eikä tänne mun toiseen kotiin palaaminen ollut niin kamalaa kuin olin ajatellut. Ihan mukavaa täällä on olla. Ainakin nyt kun olen saanut juoda puoli pannullista kahvia ja käyn täysin ylikierroksilla. No ainakin siivoaminen oli suhteellisen helppoa kun oli tarpeeksi virtaa imuroida, pestä lattiat ja laittaa pyykit koneeseen... Helvetin koti-ita ja siivouspäivä. Helvetin itsenäistyminen sanon minä. Hehe, eivaaaan, tää on ihan jees paikka ja kaikki mitä täällä joudun tekemään on kai jossain määrin täysin ymmärrettävää, varsinkin kun ottaa huomioon että reilu puolen vuoden kuluttua olen täysi-ikäinen ja mun pitäisi muuttaa tuohon yläkertaan omaan asuntoon ja alkaa elättää itse itseäni. 

Kuten kuvista huomaa, unohdin mun rakkaan järkkärin kotiin kun lähdin niin kiireellä tänne, joten tämän päivän postauksen kuvat ovat puhelimella räpsittyjä ja muokattuja. Oon muuten ihan rakastunut tuohon kuvan muokkaus ohjelmaan jonka latasin Play-kaupasta luuriini. Mitä helvettiä, selitän taas jotain turhaa paskaa.. Sitä se teettää kun on yliherkkä kofeiinille. 

Päässä soi MCR ja laulan 

DRUGS, 

gimme DRUGS, 

gimme DRUGS, 

I don't need it,

but I'll sell 

what you got 

take the cash 

and I'll keep it

......

NAANANANAA

FUCK LIKE A KENNEDY

Jotta tää olisi virallisesti mun blogihistorian sekavin postaus ikinä, heitän tähän vielä kuvan mun vklp fiiliksistä

"Don't worry, be happy, drink pepsi, feel sexy"

If I go crazy will you still call me superman?

"I really don't mind what happens now and then

As long as you'll be my friend at the end"

Huomenna takaisin mun tän hetkiseen "kotiin". Rehellisesti sanottuna ei vois kiinnostaa tän vähempää. Tosin en mä haluaisi tännekään jäädä. Keksin vain yhden paikan jossa olisi helvetin hyvä olla ja se nyt ei satu olemaan mahdollinen tähän hätään. Eikä vielä varmaan vähään aikaan. 

She went around with an attitude that she would rather be beaten to death than take any shit

"Since I met you I've been crazy

Since I've been with you I've been lost

You make everything seem hazy

Love comes with such a cost

Have I lost my mind?"

"I need a superhero

Someone to save me

Cause I'm just a girl

And I have no one 

Who will go and

Save me from this world"

Ajatukset ei taas oikein kulje, sillä musiikki soi aivan liian kovalla ja se peittää kaiken sen vähäisenkin aivotoiminnan mitä pääni sisältä voisi löytyä. En jaksa tänään panostaa kirjoittamiseen, joten heitän tähän vain parit kuvat viime päivien työn tuloksesta kun mulle ilmoitettiin että osaan tehdä lävistyksiä. Musta asiat on aika hyvin kun tein kahdelle ihmiselle huuleen lävistyksen, yhdelle rustoon ja itselleni labretin eikä kukaan kuollut tai edes halvaantunut. 

Näiden huuliläväreiden lisäksi kun teen vielä medusan itselleni voin onnellisena jättää suuni rauhaan neuloilta sun muulta väkivallalta ja hankkia kivat korut jne. Koruista puheenollen, helvetin crazy factory, saisinko jo tilaamani korut? Nyt lävistyskuume alkaa ehkämahdollisesti helpottaa ja voin jatkaa elämääni rauhassa miettimättä minkä lävistyksen teen seuraavaksi.. Vitut, himo lävistyksiin ei helpota ennenkuin mun kasvoja koristaa vielä se medusa sekä kulmakoru (tai bridge) ja kielikin on pakko lävistää. Sen kyllä teen ihan ammattilaisella, koska edes mä en ole niin hullu että alkaisin työntää neulaa kielen läpi. Inhottaa jo pelkkä ajatuskin. 

Keesin tulee pysyä pystyssä pelkällä paskalla ja tahdonvoimalla

"I don't care what you think as long as it's about me

The best of us can find happiness in misery"

Because the drugs never work, they're gonna give you a smirk

"A walking disaster

The son of all bastards

You regret you made me

It's too late to save me"

Pakottava tarve muuttua. Sitä tämä on. Kysymys kuuluu: miksi edelleen? Kaikki on hyvin, mielialat tasaisia (ehkä vähän liiankin?) ja elämä alkaa pikkuhiljaa hymyillä, ehkä. 

Korvissa tällä hetkellä vitonen ja kutonen, hiuksista lähti pidennykset sekä pari senttiä omaa hiusta. Enkä vieläkään tiedä pitäisikö olla tyytyväinen. 

I'm so happy, cause today I found my friends, they're in my head

Lähipäivinä olen kuunnellut paljon Nirvanaa, The Pretty Recklessiä sekä My Chemical Romancea. Ja rakastan niiden kaikkien musiikkia. Yleensä musiikissa mulle on tärkeää ne sanat, mutta näiden kohdalla ei aina tarvitse edes kuunnella sanoja sillä jo musiikilla itsellään saa viritettyä itsensä siihen tilaan jossa on mahdollista saada aikaan jotain mahtavaa. Joko helvetin hienoa tekstiä asioista joilla on merkitystä (itselleni ainakin), nättiä jälkeä paperille kynällä, tai sitten ehkä lempi asiani; vaatteiden tuunaus. Nykyään jaksan hyvin harvoin tehdä mitään itse sillä pelkään pettyväni työni tulokseen, mutta tänään sain aikaiseksi hakea himasta ratkojan jolla saan esimerkiksi yhdet kamalat farkut revittyä mukavamman näköisiksi ja ehkä reijät maihareihin jotta saan niittejä kiinni niihin. Himottaisi muutenkin alkaa ompelemaan taas, mutta jotenkin en vain saa aikaiseksi. Ysillä oli helpompaa kun oli neljä tuntia käsitöitä viikossa ja kunnon koneet ja paras opettaja (Kakku oot ihana♥) ja motivaatio asioiden aikaansaamiseen oli huomattavasti parempi. Mutta tässä nyt jotain mitä oon saanut aikaan koulussa joskus, ja pakko sanoa että oon aika tyytyväinen. En olis ikinä uskonut että osaan ilman valmiita kaavoja tehdä lompakkoa, laukkua tai meikkipussia. Ja näiden tekemisestä on siis about puoltoista vuotta aikaa, ja kyllä huomaa että aika samanlainen maku mulla on ollut jo pitkän aikaa. Niittejä, mustaa, nahkaa, valkoista, ketjuja..... Tosin jos nyt saisin valita olisin varmasti keksinyt jotain muuta tuohon lompakkoon kuin rusetin.

Okei ööö, miten helvetissä päädyin kirjoittamaan käsitöistä kun oli tarkoitus kirjoittaa helvetin hyvästä musiikista...? Noh, ehkä ensi kerralla.. Mutta nyt jos saan itseäni niskasta kiinni ja alan oikeasti taas tuunailla/tehdä vaatteita niin varmasti näytän niitä täälläkin jos olen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Nyt pidän pienen yksityisen tauon elämästä ja käyn hengittämässä raikasta ulkoilmaa filtterin läpi ja alan piirtää. Hyvää yötä öhlömönkiäiset♥

ps. 5mm! ♥

As you leave me please would you close the door And forget what I told you

"Try to stop my hands from shaking

Something in my mind's not making sense

It's been a while since we've been all alone

I can't hide the way I'm feeling"

Piirtelyä, korvien venytystä (tällä hetkellä korvissa 3mm ja 4mm ♥) sekä hiusten kanssa säätöä. Niistä on viime päiväni tehty. 

Eilinen oli ihan hyvä päivä, vaikkakin lensin ulos yhdeltä kurssilta, vietin aamupäivän bemarissa joka vaikutti enemmänkin röökikopilta, kävin himassa leikkaamassa nurmikon ja sain siitä selkäni kipeäksi, sekä nauroin itselleni kun tajusin taas selittäväni kaikkea täysin älytöntä. Ei sentään tarvinnut nauraa yksin, kaikilla muillakin tuntui olevan hauskaa kuunnella mun juttuja. 

Tänään suunnitelmiin kuuluu loppujen pidennysten teippaaminen päähän, yksi tunti koulua, yleistä lagimista ja toivottavasti lävistyskorujen tilaamista.