Bring the drugs baby, I can bring my pain

"This life is filled with hurt 

when happiness doesn't work"

Eilen mä olin vähän sekaisin. Kuljin ympäriinsä tietämättä mitä mun pään sisällä liikkui, vai liikkuiko mitään. Yritin tehdä palveluksen kaverille ja jouduin itse ongelmiin. Koti-ilta. Se kuulostaa niin väärältä, ei tää paikka ole mun koti. Ja se oikea koti on jossain kaukana tyhjillään kaksi viikkoa eikä mulla ole edes avainta sinne että pääsisin sisään.

Lävistykset tuottaa taas ongelmia. Omaohjaaja tuli takaisin töihin ja ilmoitti että labret saa luvan kadota mun naamasta. Haista vittu oli mun reaktio, mutta tajusin pääseväni helpommalla jos ohjaajat luulee että otin sen pois. Vitut mä siitä luovu, lävistykset on osa mua ja niistä luopuminen on kuin luopuisin jostain tärkeästä osasta itseäni. Niin että soronoo ja sormi perseeseen ja matka siperiaan jos tulee vielä valittamista. Muutenkin ärsyttää nää säännöt täällä vaikka yritän kaikkeni että pystyisin noudattamaan niitä. Se pieni (ketä mä yritän huijata, helvetin suuri) kapinallinen kusipää mun sisällä nostaa päätään aina kun asiat menee päin vittua ja saan rauhoitella itseäni että pysyisin kasassa edes sen hetken kun sosiaalitantat on lähettyvillä todistamassa mun käytöstä.

Ulkonäkö yleensäkin on asia joka vituttaa mua tällä hetkellä. Hiukset on haalistuneen punaista hamppua kahden sentin tyvikasvun kera, enkä tiedä mitä tekisin niille kun seuraavaksi poistan omaa väriä. Haluaisin kokeilla jotain uutta mutta tää punainen väri on ollut lävistysten lailla osa mua jo pitkään. Se on niin mulle sopiva väri että huulipunan lisäksi sovelsin sitä jopa silmämeikkiin tänään. Tervetuloa punainen luomiväri, taidan pitää sinusta. Eihän se pahemmin tuolta mustien rajausten alta näy mutta tuo sentään pientä piristystä mustiin syysaamuihin. En osaa edes sanoin kuvailla tätä pohjatonta vihaani syksyä kohtaan, se vaan ei ole mun vuodenaika. Silloin kaikki alkaa mennä päin helvettiä; mieliala ja itsetunto laskee vielä alemmas mitä normaalipäivinä, syöminen on taas vaikeaa ja ajatukset täyttyy verestä, vaa'asta sekä ruuasta. Itsemurhalentoa välttääkseni lähdenkin tästä tsekkaamaan tilanteen keittiön puolella, sieltä pitäisi pian saada kotitekoisia muffinsseja.