Mikä on ihmisen virka sitten kun ylämäki loppuu pystyseinään ja toteaa ettei löytänyt asiaa jonka edestä taistella tai kuolla?

"Mä en oo kunnos, joka päivä on painajaista,

samanlaista en erota perjantaita maanantaista,

mikä mua vaivaa, oonks mä laiska vai sairas,

ja ku aikas katot mua, huomaat vaihtavas paikkaa"

Valokuvausta, vesisadetta, kahvia ja ystäviä. Kai tätä voisi kutsua ihan hyväksi päiväksi.

Tänään moni on kertonut mulle kuinka ylpeä on musta kun sain kirjoitettua ja julkaistua tuon edellisen tekstin, ja se on musta hyvin hämmentävää. On helppoa näyttää maailmalle kuinka rikki on, kuinka saatanan pahasti elämä joskus kohtelee, miten joskus on yksinkertaisesti niin paskana ettei vaan pysty toimimaan. Vaikea osuus on päästä yli siitä, "parantua". Toki on hienoa, jos osaa hakea apua ongelmiinsa, mutta se ei riitä jos ei ole valmis itse tekemään asioille jotain.

Ei teidän vielä kuulu olla ylpeitä musta.

Oon nähny tän sairaan maailman kauneuden.

"Oon kans nähny kääntöpuolen

Miten pieni ihminen ylittää korkeimmanki vuoren

Ja pahimmanki huolen ja pahimmanki vuoden

Miten kaikki paska järjestyy huomen

Ja se mieles osataan uskoo parempaa

Pienist ilon palasist uskoo rakentaa"

Mun Iidaseni oli meillä tänään ja kerrankin kun ulkona oli suhteellisen valoisaa, käytiin leikkimässä kameralla ja muutamat ihan hyvät kuvat saatiin. Otettiin yhteensä about 900 kuvaa koko päivän aikana ja ehkä kymmenen onnistui. Onnistumisprosentti ei siis kovin korkea ole, mutta pääasia että saatiin edes muutaman onnistunut otos. Iida oli ihanasti oma itsensä kameran edessä ja malleili söpösti, mutta osasihan se ääliö vähän riehuakin. Oon ihan tyytyväinen tähän kuvasaldoon, vaikka 90% prosenttia kuvista ei ole edes julkaisukelpoisia. Ja tällä 90% tarkoitan lähinnä niitä kuvia joissa mä itse olen tai sellaisia joiden valaistus kusee ja kuvat on tärähtänyt. Eipä oo tää kuvaaminen oikein mun juttu, mutta eipä se haittaa. Aina voi oppia. Seuraavaan postaukseen koitan kerätä vähän enemmän tän päivän kuvia, koska en viitsinyt tehdä yhtä kilometripostausta jossa on miljoona kuvaa, vaan jaan kuvat kahteen erilliseen postaukseen. Osaan mm. selittää.

Kiitos Iida että leikit mun mallia tänään! ♥