Järki ei päähän uponnut ei saanut musta kii

"Sovitaanko, että sä vaan kauhot ihan omaa soppaasi.

Älä muitten bisneksiin työnnä turpaasi.

Ressaa ittes vaikka hengiltä, se on sun asias.

Älä uraputkees mua kisko, en aio kantaa paineitas.

Niin sanottua elämänkokemustas tuut mulle tyrkyttään,

no ikäähän sulla on, mutta et oo eläny päivääkään!

Se ei kuulu sulle, mitä mä teen!

Se ei kuulu sulle, mihin mä meen!

Itte valintas teit, älä työnnä mua samaan satimeen!

Se ei kuulu sulle, mitä mä teen!

Se ei kuulu sulle, mihin mä meen!

Vaikka ranteeni viiltäisin ja tunkisin parrun perseeseen!"

Tänään sain hauskan idean. "Hei Monica, tee napakoru!" Loistavaa tällainen. Tää oli taas yksi niistä mun kuuluisista kuningasideoista, joita en ikinä ehdi harkitsemaan ollenkaan vaan toteutan just sillä sekunnilla kun pään päälle syttyy lamppu. Ja joo, lävistyskuume senkun kasvoi kun toi lävistäminen ei edes nipistänyt enää, niin monta kertaa oon napakorun tehnyt. Pitihän sitten keksiä vielä jotain muutakin, ja päätin iskeä neulan läpi myös tosta alapuolelta. 

Ainakin huomiseen asti pidän ton säälittävän pienen korun tossa, koska tein sen 1.2mm neulalla paremman puutteessa. Katsotaan josko jo huomenna se olisi siinä kunnossa että voin vaihtaa tuollaisen samanlaisen korun mikä siinä yläpuolella on. 

Ps. hiusten väri vaihtui TAAS. Parin värinpoiston jälkeen sain ton punasen aika nätisti tohon, vaikkakin toi sävy vähän lilahtava ehkä. No mutta mitäs pienistä kun mienetkää meistä. 

Uh ah, meikitön ja keesitön kuva. Panisin. Laura lagaa söpösti ♥

Mä osaan tän, mä osaan ton, oon jätkä mahdoton

"Onni suosii kusipäitä

Tuuri halii juuri näitä

Jotka joskus aallon pohjaan

hyppää ihan tahallaan"

Mä en oikein tiedä mitä kirjoittaa. Sanoin noin puoli tuntia sitten että menen nukkumaan, ja niin mun pitikin tehdä mutta sekin vähän jäi. Koulujutut on nyt toistaiseksi hallinnassa, jopa niin että saan jotain aikaiseksi ja saan suoritettua kursseja alta pois. En väitä että mulla on hyvä olo, mutta todellakin helpottunut olen. Nyt jaksaa taas hetken. Katsotaan miten tässä käy. Seuraavaksi täytyy vain jaksaa keskittyä keräämään voimia ensi keskiviikkoon. Siitä tulee pitkä päivä.. Paljon asioiden järjestelyä ja virallisia puheluita. Vihaan virallisia puheluita, ne on ahdistavia. Likööripullon jälkeen niissä ei enää ole mitään pahaa, ongelmat katoavat jonnekin ja randomin kanssa asiallisesti keskusteleminen on jopa hauskaa kun esitän olevani ystäväni jonka puolesta soitan.

Huomisen suunnitelmiin kuuluu helvetin raskasta ajattelua, himassa käynti, yleistä lagailua ja jos hyvin käy, pääsen parin muksun kanssa katsomaan Disney elokuvia. Ne muksut on oikeasti vain tekosyy, tottakai mä haluan katsoa Mulanin miljoonannen kerran! Hajosin viimeiselle virkkeelle, muija näyttää tältä ja sen mielestä Disney leffat on parhautta. Totaalihajotus. Nyt nukkumaan että pääsen ihmisten aikoihin ylös ja ulos ja...... nojoo ei ainakaan lenkille.

Ps. Bridge! Ja kyllä, vaihdoin piikit palloihin myöhemmin. Tiedän että noi piikit näytti hirveiltä vääränmallisen korun kanssa.

Keesin tulee pysyä pystyssä pelkällä paskalla ja tahdonvoimalla

"I don't care what you think as long as it's about me

The best of us can find happiness in misery"

Because the drugs never work, they're gonna give you a smirk

"A walking disaster

The son of all bastards

You regret you made me

It's too late to save me"

Pakottava tarve muuttua. Sitä tämä on. Kysymys kuuluu: miksi edelleen? Kaikki on hyvin, mielialat tasaisia (ehkä vähän liiankin?) ja elämä alkaa pikkuhiljaa hymyillä, ehkä. 

Korvissa tällä hetkellä vitonen ja kutonen, hiuksista lähti pidennykset sekä pari senttiä omaa hiusta. Enkä vieläkään tiedä pitäisikö olla tyytyväinen. 

Everytime you see a rainbow God is having gay sex

"Ne sanoo mulle

Tää on nyt sun todellisuus

Tää on nyt sitä, tässä kaikki,

Tää on lopullisuus

Tän ulkopuolella päivät valuvat hukkaan"

Täs mä fiilistelen uutta tukkaa keskellä yötä kun pitäis nukkua. Mut oli pakko fiilistellä kun kolmen päivän värjäämisen, leikkaamisen, teippaamisen ja liimaamisen työn tulos näkyy nyt tässä. Ja oon ihan tyytyväinen. 

Näytän kuulemma kamalan surulliselta. Mutta en mä ole surullinen, en tänään. Kai.

Can you show me to the party?

 Kyllä, mä jaksan puhua turhaa paskaa hiuksista TAAS. Mutta mua vitutti hiukset niin saatanasti että asialle oli pakko tehdä jotain. Eilen mun päästä kasvava karva näytti suurin piirtein tuolta kuin ylemmissä kuvissa. Heti sukujuhlien jälkeen siis.. Hiukset oli edelleen kellertävät ja sitä mä en jaksanut.

Eli ei muuta kuin neljästä tai viidestä eri purkista tavaraa kasaan ja siitä vaan sekoittamaan ja sitten sen sotkun voi lätkästä päähän. Ja hanskat on tietenkin täysin yliarvostettuja tässä hommassa. Tarkotus oli antaa ton tökötin olla päässä muutaman tunnin.

Ja ajan käydessä pitkäksi päätin leikkiä meikeillä. Mä en yleensä ikinä käytä meikissä muuta väriä kuin silmissä ruskeaa/mustaa ja huulissa joskus punaista, mutta tänään hiusten väri inspas kai jotenkin että oli pakko testata lilaa. Eikä lopputulos ollut niin kamala kuin ois voinut kuvitella. Vaikka näytinkin vähän turpaan saaneelta.

En tietenkään jaksanut odottaa kuin tunnin, ja sitten jo pesin ainetta pois päästä eikä se sitten ollut vaikuttanut muualle kuin vaaleimpiin kohtiin, eli tyveen ja latvaan. No, ei se menoa haitannut.

Tässä välissä oli pakko kamerahuorata hetki, ja tällä meikillä näytän narkkarihuoralta. Sepäs mukavaa.

Puolet hiuksista lähti ja tottakai tässäkin välissä piti olla true teini ja huorata kameralle hetki.

Siinä nyt sitten lopputulosta. En tietenkään vieläkään ole tyytyväinen, mutta samapa tuo. Huomenna vois yrittää uudestaan sitä värjäilyä.

Matkalla kadotukseen

Mä olen varmasti ennenkin kertonut blogissa mun tarpeesta muuttaa itseäni. Kai se on jonkinlaista itsensä etsimistä tai jtn muuta paskaa, mutta se vaan on tehtävä aina silloin tällöin ihan helvetin usein. Hiukset vaihtaa väriä ja pituutta yleensä kerran kuukaudessa ja koko ajan keksin uusia lävistys ja tatuointi ideoita. Mun hiukset on ollut perus blondit monta kertaa, joskus punaiset, joskus violetit, ruskeet, melkein mustat jne. Aikalailla kaikki mitä perus kaupoista löytyy, shokkiväreihin kun en oo sen pahemmin sekaantunut. Vielä ainakaan. Nekin on harkinnan alla. Tai no, vitut mä yleensä mitään ehdi harkita vaan heti kun saan ajatuksen päähäni mä toteutan sen samantien. Tällä hetkellähän yritys on saada hiuksista vaaleat, nythän ne on vitun rasittava valkoisenkeltaisenoranssin sekoitus. Sivusiilikin lyheni aika reilusti tässä muutama päivä sitten.

Anygays, tänään näytin suhteellisen paljon normiteiniltä (normiteini itsessäänhän on aika vitun laaja käsite kun kaikki ei enää ole niin rajoittuneita, mutta u got my point, toivottavasti) koska meillä kävi sukulaisia ja äiti esitti sellaisen toiveen että yritän olla aiheuttamatta sydänkohtausta kenellekään.

About tältä mä siis näytin vielä aamupäivällä. Ennen hiuslakkaa ja meikkejä. 

Vähän huulipunaa ja hiuslakkaa ja peilikuva miellyttää taas vähän enemmän. Ainakaan tältä en oo näyttänyt ennen. Ehkä jaksan katsella itseäni hetken aikaa tän näköisenä?

Tosin nyt kun lähdin tälle tielle mä kävin ostamassa uuden hiuslakan että saan hiukset kunnolla pystyyn. Fiilistelin bon jovii kaverin kaa ja revin hiuksia pystyyn lakan avulla samalla kun poltin röökiä. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei vissiin ollut kauheen fiksua heilua lakkapullon kanssa musiikin tahtiin samalla kun naaman eessä on jotain palavaa. Nojaa, ei sillä oikeestaan oo vittuakaan väliä.

Ja joo, koitettiin olla söpöi Nirpun kaa mut kai siinäki tuli pieni fail. Mut onko silläkään nyt niin paljoo väliä kun mulla on paras pikkusisko? 

But if there's a pill to help me forget god knows I haven't found it yet

"Can't see the silver lining, from down here on the floor

And I just keep on trying, but I don't know what for"

Hengaan pihalla vaalennusväri päässä rööki kädessä ja kahvimuki toisessa. Musiikit täysillä, toivottavasti naapurit ei tule valittamaan. On kai ihan viisasta elää päivä kerrallaan, mutta mä koitan pysyä kasassa edes tunnin kerrallaan hajoomatta. Onneksi tänään saa vähän omaa lomaa tästä kaikesta. Pari päivää auttaa kummasti unohtamaan kaiken. Toivottavasti tää suunnitelma ei kuse kauheen pahasti etten löydä itseäni taas jostain paikasta missä en haluaisi olla.

Ei saa surettaa, leikittäiskö prinsessaa?

Mun kameralla on selkeästi jotain mua vastaan. En saanut ainuttakaan edes melkein hyvää kuvaa missä katson kameraan, joten nää saa nyt kelvata. Tällä kertaa naama ei ollutkaan asian pointti vaan hiukset, ylläripylläri. Koitin tehdä hiuksille jotain kivaa ja ainoa mun mielestäni kiva juttu minkä sain aikaan oli tuo pörrökampaus vai mikälie. En kyllä oo varma uskallanko vetää hiuksia noin pystyyn kun lähden ovesta ulos, mutta aina voi haaveilla että vielä tulee se päivä kun ihmiset ei  tuijota kadulla silleen "mitä vittua ton päässä on liikkunut kun se on tehnyt noin?" jne.

Haha, toiveajattelua. Aina löytyy joku kusipää joka arvostelee muita liikaa ja saa niiden itsetunnon kaivamaan tiensä maan läpi kiinaan.

Monican kummalliset päähänpistot part. 46415676513: sotketaan sormet kynsilakalla. Onneksi edes kynsien väri on lähes samaa väriä hiusten kanssa.

666

Mansikkamustikkabanaani-smoothiella oli hyvä jatkaa täydellisesti alkanutta aamua. Mikä olis parempaa kuin vapaapäivä jolloin saa nukkua niin kauan kuin jaksaa ja heti herättyä pääsee pihalla käymään kaverina tupakki ja teemuki? Ei mikään.

Uskonnon lukemisen lisäksi mulla oli tänään toinenkin projekti kuten kuvista näkee. Ensin piti saada värinpoistolla hiuksista violetin jämät pois ja se onnistuikin odotettua paremmin. Hiuksista tuli vaalea/keltainen/oranssi/valkoinen -sekoitus, eikä siis haitannut yhtään kun siihen päälle tuli kuitenkin punainen väri. Vähän pelotti että miltä lopputulos näyttääkään kun väriä levittäessä se oli kirkkaan oranssi. Ei kiva. Nyt väri on kirkkaanpunaisenoranssihtava tai jotain sinne päin, kuvissa näyttää tummemman punaiselta. Ihan hauska väri sinänsä, on mun hiukset ollut kauheammankin väriset joskus. Vähän leikkelinkin hiuksia mutta eipä silleen huomattavasti. Paskoja latvoja tuli vähän leikeltyä ja sivusiilin tasoittelua (vaikka eihän tuo oikeastaan enää mikään siili ole). Tarkoitus olis kai taas kasvattaa hiuksia.

Hihi oli pakko ottaa kuva kun tajusin mun muumitikkarin olevan melkein saman värinen kuin hiukset.

Becoming someone else.

On taas ollut hiukan sekava fiilis. Väsyttää vitusti liikaa ja vaikka koeviikko stressaa kauheesti, on jotenkin sellainen olo että ihan sama miten kokeet menee, ei mua kiinnosta. Oikein hauskaisia ristiriitoja pää täynnä.
Huomiseksi mun piti tehdä kymmenen monistetta, tein yhden. Perjantaina pitäisi tietää ruotsista vaikka mitä, palauttaa ruotsin aine sun muuta paskaa, palauttaa kuviksen työ jota en ole edes aloittanut, samaten portfolio, jonka tekemisestä mulla ei ole tietoakaan ym... Ja ainiin, maanantaille pitäisi tehdä pari enkun kappaletta, lukea kokeeseen, valmistaa suullinen esitelmä.. Ja enkun itsenäisen kurssin suorittaminen taitaa venyä kolmen jakson mittaiseksi.
Väsyttää mutten saa unta. Vituttaa mutten osaa purkaa tätä oikein mitenkään kun puhelimella kirjoittaminen tökkii. Ärsyttääahdistaa.
Eilen meni hermot kaikkeen joten vietin kaksi tuntia kallisarvoista aikaani tukehtuen teipinpoistoaineeseen ja repien pidennyksiä irti. Sen jälkeen etsin kunnollisia saksia mutta eipäs löytynyt, perkele. Joten leikkasin hiukseni askartelusaksilla. Seuraavaksi varmaankin värjään hiukset mustiksi tai teen jotain muuta typerää..

Ananas light on kaveri

Otsikoiden keksiminen ei oo mun ja Iidan juttu.

Ulkonäkökriisi. Taas. Vittu eihän siitä pääse ikinä eroon. Oon viimeiset kaks viikkoa kulkenut pipo päässä koska hiukset on järkyttävässä kunnossa kun violetti väri on haalistunut niin pahasti ja tyvikasvu on järkyttävät 2 senttiä. En jaksa edes meikata ja päälle laitan ensimmäiset vaatteet mitä vastaan tulee.

En toki yhtään oo muuttunut puolessa vuodessa tai mitään. Hiukan tekis mieli värjätä taas blondiks ja teipata lainakarvat takas päähän. Ehkä kuitenkin jaksan odottaa vielä vähän aikaa ennenkuin teen taas jotain turhan radikaalia hiuksilleni.. Huulilävistyksenkin voisin haluta takaisin.