Matkalla kadotukseen

Mä olen varmasti ennenkin kertonut blogissa mun tarpeesta muuttaa itseäni. Kai se on jonkinlaista itsensä etsimistä tai jtn muuta paskaa, mutta se vaan on tehtävä aina silloin tällöin ihan helvetin usein. Hiukset vaihtaa väriä ja pituutta yleensä kerran kuukaudessa ja koko ajan keksin uusia lävistys ja tatuointi ideoita. Mun hiukset on ollut perus blondit monta kertaa, joskus punaiset, joskus violetit, ruskeet, melkein mustat jne. Aikalailla kaikki mitä perus kaupoista löytyy, shokkiväreihin kun en oo sen pahemmin sekaantunut. Vielä ainakaan. Nekin on harkinnan alla. Tai no, vitut mä yleensä mitään ehdi harkita vaan heti kun saan ajatuksen päähäni mä toteutan sen samantien. Tällä hetkellähän yritys on saada hiuksista vaaleat, nythän ne on vitun rasittava valkoisenkeltaisenoranssin sekoitus. Sivusiilikin lyheni aika reilusti tässä muutama päivä sitten.

Anygays, tänään näytin suhteellisen paljon normiteiniltä (normiteini itsessäänhän on aika vitun laaja käsite kun kaikki ei enää ole niin rajoittuneita, mutta u got my point, toivottavasti) koska meillä kävi sukulaisia ja äiti esitti sellaisen toiveen että yritän olla aiheuttamatta sydänkohtausta kenellekään.

About tältä mä siis näytin vielä aamupäivällä. Ennen hiuslakkaa ja meikkejä. 

Vähän huulipunaa ja hiuslakkaa ja peilikuva miellyttää taas vähän enemmän. Ainakaan tältä en oo näyttänyt ennen. Ehkä jaksan katsella itseäni hetken aikaa tän näköisenä?

Tosin nyt kun lähdin tälle tielle mä kävin ostamassa uuden hiuslakan että saan hiukset kunnolla pystyyn. Fiilistelin bon jovii kaverin kaa ja revin hiuksia pystyyn lakan avulla samalla kun poltin röökiä. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei vissiin ollut kauheen fiksua heilua lakkapullon kanssa musiikin tahtiin samalla kun naaman eessä on jotain palavaa. Nojaa, ei sillä oikeestaan oo vittuakaan väliä.

Ja joo, koitettiin olla söpöi Nirpun kaa mut kai siinäki tuli pieni fail. Mut onko silläkään nyt niin paljoo väliä kun mulla on paras pikkusisko?