"Off she trots to the psychiatric hospit...
All she's got is the memory of a girl that used to laugh a lot
Now she's very angry 'cause they say she's lost the plot
And she's laughing in the mirror at her paper dress
Because she has a troubled mind, a troubled mind"
Koulu. Voi vittusaatanaperkelehelvetinkuustoista. Vituttaa väsyttää ärsyttää ei vois vähempää kiinnostaa. Hakkaan päätä seinään ja vittuunun kun sillä saan keesin mukavasti pilalle. Huoneessani haisee kenkäplankki ja kiillotusaine joilla raiskasin nahkatakkeja viime yönä ja päänsärky on sen mukainen. Liian vähän kahvia ja liian paljon tehtävää. Silti jumitan nenä kiinni tietokoneen näytössä aivan kuin se saisi muhun jotain virtaa että saan tehtyä kaikki koulujutut ja suoriuduttua kunnialla laitoksen asettamista tehtävistä, mm. huoneensiivouksesta. Voisin yrittää iskeä päähäni usb-johdon ja kytkeä itseni kiinni läppäriin jos saisin sitä kautta energiaa ja motivaatiota tähän kaikkeen. Uhraan itseni saatanalle ja kuolen tänne.
Ei unelmia oo tehty toteutettaviksi, ne on tehty murskattaviks jotta voidaan kaikki heittää toivo helvettiin ja hyväksyä tän paskamaailman kylmyys ja karuus. Täällä pärjää vaan jos on tarpeeks massii ja tarpeeks pässi totellakseen ylempää tahoa. Vapaus päättää omasta elämästä riistetään ja ristiinnaulitaan.
Huomaan taas olevani sekopää lukiessani tätä postausta. Ihan vitun sama, tänään mua ei kiinnosta mikään. Juon kaljaa ja siivoan tän paskaläven.
Päivän ainoa positiivinen asia on se että tykkään mun lävistyksistä ja nyt ois intoo tehdä vaikka joku uus. Tragus ois jees. Sanokaa moi mun uudelle kaverille, tervetuloa labret. Ok se on ollut siinä jo viikon mutten oo tainnut pahemmin mainita sitä täällä. Mulla on kalan muisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti