"They make you wanna self destruct and become someone else
When it feels like it's too much baby don't hurt yourself
Beautiful scars don't last forever c'moon let me kiss it better"
Otsikko kuvaa hyvin viime yötä. Teki mieli nauraa väsymyksestä ja jaksamattomuudesta kun itkukaan ei tullut. Nukuin muutaman tunnin, heräsin kahdeltatoista enkä saanut enää unta. Nukkumatti, miksi vihaat minua?
Kaksi ensimmäistä tuntia yritin tosissani nukkua, sen jälkeen selasin facebookin ihmeellistä maailmaa lähes tunnin kännykän näytöllä. Sen jälkeen päätin sivistää itseäni, ja päädyin lukemaan (ehei, en koulukirjoja vaikka epätoivosta sokeana lähes tartuin maantiedon kirjaan) Nimeni on Skellig -nimistä kirjaa, ja aivan liian väsyneenä kunnolliseen aivotoimintaan voin kertoa että kyseinen kirja on mahtava. Oli mielestäni jo kun olin noin kymmenen vanha ja luin sen ensimmäistä kertaa.
 |
| we♥it |
Nyt tunnen sulautuvani (ei, hukkuvani) massaan vaaleiden hiusteni sekä kaiken muunkin minussa olevan takia, enkä todellakaan tiedä miten jaksan tämän koulupäivän. Varsinkaan kun minulla ei ole minkäänlaista tietoa missä täytyy olla mihinkin aikaan. Varmaksi tiedän vain sen että ruokatunnilla joko koomaan puoliunessa prisman hesellä tai tärisen kofeiiniyliannostuksen kourissa. Jos jälkeinen arvaus osuu oikeaan, taidan löytää itseni sairaalasta tämän päivän loppuun mennessä, sillä varmasti onnistun maanisena juoksemaan vahingossa tai tahallaan auton alle. Oikein hyvä maanantai siis.
Mistä teitä lukijoita tulee? 55 jo♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti