This world was made for the insane people.

Omaan paskan asenteen. Mikään ei koskaan mielestäni ole mun vikani, minähän en tee ikinä mitään väärin ja kaikkeen mulla on jokin tekosyy. (Tosin on myös niitä päiviä joina asenteeni on täysin vastakohta tuolle). Luonteenpiirteistäni toinen huono asia on se etten ikinä, siis ikinä ole tyytyväinen itseeni. Nyt mulla on ollut pitkät hiukset, mitä....... kolme viikkoa? Ja olen valmis leikkaamaan kaikki hiukset parin millin siiliksi. Ihan oikeasti. Mulla on taas vakavan luokan ulkonäkökriisi meneillään ja hajoilen aika pahasti. En keksi/saa tehdä ulkonäölleni mitään tarpeeksi radikaalia tai omaperäistä, sillä persoonallisuus, radikaalisuus ym. on jo niin yleistä että joka toisella vastaan tulevalla on esim sivusiili. Toinen ongelma myös on äitini, joka ei oikein innostu mun muutoksistani. No okei, en mäkään hyppisi riemusta jos joka kuukausi saisin värjätä jonkun hiukset kahteen kertaan, kuuntelisin valitusta hiuksista ja kaikesta muusta turhasta joka helvetin päivä ja saisin kuulla miten tämä ja tuo ja tämäkin asia on huonosti. Äiti on siis ollut parturi-kampaaja vai mikälie, ja siksi saa aina hoitaa mun hiuksiin liittyvät asiat. Ellen siis itse ota saksia kauniiseen käteen ja tee jotain typerää, kuten leikkaa hiuksia parin sentin mittaisiksi. Ps. luv u äiti kun jaksat mua♥

Jep, kasin syksyllä lähti lähes kaikki hiukset pois.

Viime syksynä oli punaiset hiukset.

Sitten punaiset hiukset ja hiukan lyhyt sivusiili.

Vähän ennen joulua alkoi armoton blondaaminen.

Joululomalla teipattiin vähän lisäkarvaa.

Ja viime viikolla lyheni toinen sivu.

Ongelma siis on että mitä vittua mä teen hiuksilleni seuraavaksi?