Mä puhun liikaa. Se on mun ongelma. Pitäisi opetella olemaan hiljaa etten satuttaisi muita ja sitä kautta itseäni. Ja ilmeisesti mun pitäisi opetella peittämään suuri osa itseäni vaikka vasta tänä kesänä olen pikkuhiljaa oppinut elämään sovussa sen tiedon kanssa että kaikki ei aina mee niinku suunnittelin. Viikonlopun opetus: pidä se turpasi kiinni niin et satuta ketään.
Tänään muutto toiselle puolelle taloa. Ei kuulosta mitenkään isolta jutulta mutta pistää kyllä vituttamaan kun olen kolmen viikon aikana onnistunut tutustumaan uusiin ihmisiin siellä ja sitten sekin pieni hyvä asia viedään multa pois. Vain koska olen vääränlainen, en tarpeeksi hiljainen, en tarpeeksi näkymätön. No vittu anteeksi.
Ja sitten vielä kehdataan kysyä miksi olen tällainen, mielestäni vääränlainen
(juurihan sä sanoit etten kelpaa), en kerro ajatuksiani ääneen
(provosoin muka muita puheillani), en viitsi pitää shortseja vaikka olisi kuinka kuuma
(hyi noita sun arpia) ja kun lopulta saan tarpeekseni ja ilmaisen mielipiteeni liian räväkästi kaikki onkin taas mun syytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti