"Epäiletkö milloinkaan että et jaksaisikaan niellä enempää?
Naruasi toivot köydeksi ja pettymykset riittää
Olkaa yksin ja juoskaa karkuun"
Elämän pieniä iloja on saada isoäidin kutomat villasukat jalkaan ja suuri teemuki käteen. Kaveriksi näille kahdelle sopisi jokin hyvä kirja, mutta olen niin laiska ja saamaton etten jaksa tarttua yhtenkään noista seitsemästä keskeneräisestä opuksesta. Sen sijaan jaksan riehua ulkona isän neljä kokoa liian suuret maiharit jalassa yrittäen saada kameralla aikaiseksi edes jotakin mainitsemisen arvoista.
Tuntuu siltä että 9-vuotias siskoni saa parempia kuvia aikaieksi kuin minä. Missä vika?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti