Järki ei päähän uponnut ei saanut musta kii

"Sovitaanko, että sä vaan kauhot ihan omaa soppaasi.

Älä muitten bisneksiin työnnä turpaasi.

Ressaa ittes vaikka hengiltä, se on sun asias.

Älä uraputkees mua kisko, en aio kantaa paineitas.

Niin sanottua elämänkokemustas tuut mulle tyrkyttään,

no ikäähän sulla on, mutta et oo eläny päivääkään!

Se ei kuulu sulle, mitä mä teen!

Se ei kuulu sulle, mihin mä meen!

Itte valintas teit, älä työnnä mua samaan satimeen!

Se ei kuulu sulle, mitä mä teen!

Se ei kuulu sulle, mihin mä meen!

Vaikka ranteeni viiltäisin ja tunkisin parrun perseeseen!"

Tänään sain hauskan idean. "Hei Monica, tee napakoru!" Loistavaa tällainen. Tää oli taas yksi niistä mun kuuluisista kuningasideoista, joita en ikinä ehdi harkitsemaan ollenkaan vaan toteutan just sillä sekunnilla kun pään päälle syttyy lamppu. Ja joo, lävistyskuume senkun kasvoi kun toi lävistäminen ei edes nipistänyt enää, niin monta kertaa oon napakorun tehnyt. Pitihän sitten keksiä vielä jotain muutakin, ja päätin iskeä neulan läpi myös tosta alapuolelta. 

Ainakin huomiseen asti pidän ton säälittävän pienen korun tossa, koska tein sen 1.2mm neulalla paremman puutteessa. Katsotaan josko jo huomenna se olisi siinä kunnossa että voin vaihtaa tuollaisen samanlaisen korun mikä siinä yläpuolella on. 

Ps. hiusten väri vaihtui TAAS. Parin värinpoiston jälkeen sain ton punasen aika nätisti tohon, vaikkakin toi sävy vähän lilahtava ehkä. No mutta mitäs pienistä kun mienetkää meistä. 

Uh ah, meikitön ja keesitön kuva. Panisin. Laura lagaa söpösti ♥

Drugs rock sex roll

"Mun ei tarvi todistella, et mä oon kova
Koska vittu mä en oo
Mut mä oon katkera, katala, kavala ja yllättävän sadistinen
Eli älä vittuile, joo"

Tänään vituttaa mm. kaikki. Vituttaa ahdistaa suututtaa satuttaa hakkaa päätä seinään jumalauta! Voi vitun elämä. Elämä, joo kyllä, tää on MUN elämä. Niin kauan kun se ei teidän perseitänne pahemmin raavi, tai ette joudu mua katselemaan/kuuntelemaan, pitäkää ne turpanne kiinni. Joo, musta on tullut aivan saatanan kamala kusipää, oliko uus info kenellekään? Nojoo eipä vissiin. Oon vaan kyllästynyt esittämään kaikkee sitä samaa paskaa kun ennenkin. Joo kyllä, mä tykkään juoda ja poltan röökiä ketjussa just niin helvetin paljon kun haluan itse. Mun maksa, mun keuhkot ja jumalauta mun elämääni mä tässä "pilaan", en teidän. Teidän elämän luulis olevan aivan saatanan helppoa nyt kun ette törmää muhun ees koulussa ja kaupungilla muutenkin pyörin suhteellisen harvoin. Ette siis joudu edes katselemaan mua. Jos mun naama häiritsee, poistakaa facebook kavereista tai estäkää, sama se mulle on. Mä olen vaan jumalauta niin saatanan kyllästynyt tähän paskaan. Onko koskaan kukaan miettinyt miksi en tykkää olla selvinpäin? Antakaa aivojenne raksuttaa hetken aikaa, ja siinä vaiheessa jokainen joka on vähääkään syvällisemmin keskustellut mun kanssa (tai raivonnut mulle mun käytöksestä) ymmärtää kyllä. Saatan olla kaks kuukautta selvinpäin ja sen jälkeen saattaa olla kolme päivää viikossa kun juon. Problem? Ei ole. Sen jälkeen vois olla taas selvä jakso, mutta voi helvetin kuustoista kun se ei käy. Se ei käy koska "Voi ei Monica pilaa elämänsä kun se nyt taas sortui ryyppäämään omg!!!!!!!!!!!!!!1". Joo, mä en jaksais välittää tosta paskasta, mutta selvinpäin omaatuntoo kolkuttaa niin saatanasti että voi ei oon taas pilannut kaiken, koska te jumalauta uskottelette mulle niin. Ei se oo maailmanloppu nyt herranjumala. Kuten moni on mulle sanonut, mä en edes juo paljoa. Kuinka usein, se onkin eri asia. Edelleen oon hengissä, tällä hetkellä on jopa tulevaisuuden suunnitelmia kehiteltynä hiukan (jopa "hiukan" on enemmän kuin koskaan ennen) ja arvatkaa mitä. Nautin aivan saatanasti siitä että saan olla piikki teidän perseissänne. Musta on huvittavaa miten paljon mun elämä kiinnostaa joitakin, ja että siitä jaksetaan vielä tulla valittamaan vaikka missä. Ei jumalauta, niinkuin olen jo sanonut joillekin, tästä lähtien aion käyttäytyä kuin heitä ei olis olemassakaan. Tottakai meillä on menneisyys, mutta unohdan sen nyt johonkin aivojen romukoppaan ja jos joskus satun johonkin niistä ihmisistä törmäämään niin voitte olla varmoja että hymyilen ja kävelen pois. Hymy vanhojen hyvien muistojen vuoksi, ja siksi, että musta on äärimmäisen huvittavaa miten paljon mä teitä häiritsenkään edes sanomatta mitään. Ei saatana, vitullinen rage/angst postaus ja vuoden naurut tätä kirjoittaessa. Mua ei kiinnosta millaisen paskamyrskyn saan tällä aikaan, tai kuinka paljon enemmän mua vihataan tän jälkeen (onko se ees mahdollista?). Mä vaan halusin saada pointtini selväks. Ei se varmaan tässäkään vielä tullut koska vituttaa niin saatanasti, mutta ainakin sain purettua hetkellisesti tän kaiken paskan pään sisältä. 

Ja ei, se kusi sieltä päästä ei oo menossa minnekään, justhan se sinne nousi ja siellä kyllä viihtyy.

Voi vittu mikkä hipsteri lasit, mie en kestä.

Tää kusipää lähtee röökille ja jääkaapille, hyvät jatkot! 

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

I don't always have a hangover, but when I do... "dear jesus"

"I don't give a fuck if you're drunk or not

Turn it up loud and feel the ambiance

Grab two hoes and do some body shots

I wanna party all night till they call the cops

When the cops show up they're gonna get the finger

And I don't give a fuck cuz I'm the designated drinker"

Piti päivittää täällä perjantain tapahtumia jo eilen, mutta asiaa haittasi varmasti kaikille tuttu olotila: armoton darra. Ensimmäisestä kuvasta varmaankin huomaa syyn eiliseen olotilaan, vaikken todellakaan juonut kaikkea yksin. Silti onnistuin hukkaamaan tavaroitani, unohdin tupakat ja kameran hotelliin, lähdin bileistä päälläni toppi ja nahkatakki (entisen t-paidan ja hupparin lainasin ilmeisesti jollekin uudelle tuttavalle) ja sain Laurilta lainatut housut hiukan hajalle. "Himaan" päästyäni oli tarkoitus käydä röökillä tupakkikopissa, mutta taisin puhua puhelimessa kaikkea aivan älyttömän randomia ihanalle ihmiselle ja sen ystävälle, ja sen jälkeen ilta jatkuikin puskaan huonon olon takia. Päässä se pieni järjen ääni huusi että "ei enää ikinä!", mutta ajattelin että nyt on kaikki taas hyvin, voin rauhassa mennä nukkumaan ja herätä aamulla niinkuin mitään ei olis tapahtunut. Mä olin aivan helvetin väärässä. Sisälle päästyäni hain sängystä peiton ja majottauduin vessaan oksentamaan tunniksi, ja sen jälkeen voimat oli niin lopussa ettei sieltä niin helposti noustukkaan enää ylös. Parin tunnin päästä herään kun oveen koputetaan ja kysytään onko kaikki ok. Pimeän vessan lattialta humalassa ja darrassa nouseminen on yllättävän hankalaa, mutta lopulta sain itseni hereille ja pääsin ylös ja sänkyyn. Eihän siinä vaiheessa enää väsyttänyt kun olin vetänyt pienet välikuolemat sinne vessan lattialle joten eipä muuta kun läppäri auki ja typerien keskustelujen käyminen alkakoon kanssajuoppojen seurassa. Taisin mä viideltä päästä nukkumaan asti, ja aamulla yhdeksältä herääminen oli tuskallisinta ikinä. Eilinen päivä menikin lähinnä nukkuessa darraa pois, ja jo kahdeksan aikoihin illalla olo taisi olla ihan siedettävä. Niin siedettävä että sain aikaiseksi metsästää disney leffoja netistä ja tuijotin niitä kunnes menin pienten punaisten karkkien voimin takaisin nukkumaan. Perjantai oli kyllä parhautta, ja kärsisin eilisen darran milloin tahansa uudestaan jos tulisi eteen noin mahtava ilta kuin perjantaina. Oli hauskaa tutustua uusiin ihmisiin ja pilata hampaat avaamalla vitusti liian monta lasipullon korkkia. Toivotaan ettei lohjennut kovin pahasti mikään hammas. Onnea vielä Henna 18v! ♥

Ps. Mulla on maailman paras kaveri. Hyvännäköset muijat ottakee yhteyttä, Lauri on meinaan sinkku! ;)

Elämä menee ohi niinku se ois vittu unta

"Päiviä puhumatta,

sirpaleet lattialta kerätä

ne on liian terävät"

Keskustelua parisuhteista. Entisistä ja nykyisistä. Hassua miten pystyn avautumaan ihmiselle jonka kanssa olen jutellut vasta muutaman päivän. Se on yllättävän helppoa kun toinen osapuoli on kokenut hiukan eri tavalla niin monta samaa asiaa kuin itse. 

Lähdin liikenteeseen tänään vasta kahden aikoihin kun olin ensin käynyt himassa nukkumassa tunnin verran, ja kolmen tunnin odotuksen ja vittuuntumisen jälkeen päivästä tulikin lopulta aika loistava. Mulla on ihania frendejä ja viimeinkin osaan pikkuhiljaa olla oma itseni tässä väliaikaisessa kodissa. Vasta näin jälkeenpäin osaan ajatella että saatoin olla hiukan kovaääninen keskustellessani kiivaasti frendin kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Toivottavasti turhan moni prismassa asioivista ei häiriintynyt sen pahemmin. Oli taas ihanaa herättää hämmennystä ja varmasti myös pahennusta kulkiessani julkisilla paikoilla. Oon varma että ainakin 90% ihmisistä jotka jäivät tuijottamaan ajattelivat kuinka helvetin kamalalta näytän nyt, mutta se ei menoa haittaa. Mun tavoite tällä hetkellä on viihdyttää itseäni aiheuttamalla mahdollisimman paljon hämmennystä ja pahennusta. Paska tavoite ja paska asenne, tiedän kyllä. Mutta silti tää on mun elämä ja mun ulkonäkö, joten mä teen juuri niinkuin tahdon kunhan mun teot ei muiden perseitä raavi. Esimerkiksi helvetin ruman värisen keesin ylläpitäminen tuskin häiritsee kovin montaa, vaikka se saakin useat pudottamaan leukansa maahan ja keräilemään itseään vielä puoli tuntia mun näkemisen jälkeenkin. Sepäs vasta hauskaa onkin. 

Ehkä olen taas sekoillut riittävästi tälle viikolle, vaikka suhteellisen rauhallisesti tänään otinkin. Hiukan kovaäänisesti vain. 

Mä osaan tän, mä osaan ton, oon jätkä mahdoton

"Onni suosii kusipäitä

Tuuri halii juuri näitä

Jotka joskus aallon pohjaan

hyppää ihan tahallaan"

Mä en oikein tiedä mitä kirjoittaa. Sanoin noin puoli tuntia sitten että menen nukkumaan, ja niin mun pitikin tehdä mutta sekin vähän jäi. Koulujutut on nyt toistaiseksi hallinnassa, jopa niin että saan jotain aikaiseksi ja saan suoritettua kursseja alta pois. En väitä että mulla on hyvä olo, mutta todellakin helpottunut olen. Nyt jaksaa taas hetken. Katsotaan miten tässä käy. Seuraavaksi täytyy vain jaksaa keskittyä keräämään voimia ensi keskiviikkoon. Siitä tulee pitkä päivä.. Paljon asioiden järjestelyä ja virallisia puheluita. Vihaan virallisia puheluita, ne on ahdistavia. Likööripullon jälkeen niissä ei enää ole mitään pahaa, ongelmat katoavat jonnekin ja randomin kanssa asiallisesti keskusteleminen on jopa hauskaa kun esitän olevani ystäväni jonka puolesta soitan.

Huomisen suunnitelmiin kuuluu helvetin raskasta ajattelua, himassa käynti, yleistä lagailua ja jos hyvin käy, pääsen parin muksun kanssa katsomaan Disney elokuvia. Ne muksut on oikeasti vain tekosyy, tottakai mä haluan katsoa Mulanin miljoonannen kerran! Hajosin viimeiselle virkkeelle, muija näyttää tältä ja sen mielestä Disney leffat on parhautta. Totaalihajotus. Nyt nukkumaan että pääsen ihmisten aikoihin ylös ja ulos ja...... nojoo ei ainakaan lenkille.

Ps. Bridge! Ja kyllä, vaihdoin piikit palloihin myöhemmin. Tiedän että noi piikit näytti hirveiltä vääränmallisen korun kanssa.

I'm back bitches

Helvetti että mulla on ollut ikävä tätä blogia. Siinä toisessa puhuin lähinnä paskaa ja koitin keskittyä enemmän niihin positiivisempiin asioihin, mut tajusin tässä noin miljoonannen kerran et en mä vaan ole sellainen. Karu totuus on että mä en oo peruspositiivinen ihminen. Tänne oon aina osannut kertoo asiat niinku ne on, ja se on mulle helvetin tärkeetä. Haluun puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja olla mitä oon, en feikata kaikkee ja valehdella että oon kiltti viaton pikkutyttö. Joo haistakaa paska, ei mua enää ees kiinnosta esittää sellasta. 

Tässä on nyt tapahtunut aivan helvetisti kaikkea, pääsin lastenkodista himaan, ja pakko kyllä sanoo että kotiutumisen jälkeen mua on nähty himassa vielä vähemmän mitä lastenkodissa asuessani. Intressit on ollut aivan erilaiset, ja menot sen mukaiset. Nyt asun taas isovanhemmilla kun tuli hiukan muuttujia ja pitää nyt katsoa jos vaikka ens viikolla pääsis takas sinne lastenkotiin. Muihinkin laitoksiin mua on koitettu saada mutta toivon ainakin että oon saanut pointtini selväks siinä kun oon lähteny vetää kun oon ilmoittanut että mua ei saa sinne muuta kun väkivalloin ja poliisivoimin. Lastenkoti on siis ihan ok kompromissi johon mäkin olen ihan tyytyväinen. Jos siellä vaan on tilaa mulle. Anygays, oon tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin tässä muutaman kuukauden sisällä, mutta samalla kussut asiani niin että välit on katkennut tosi moneen vanhaan frendiin. Mutta that's just life bitch. Koulunkäynti ei oo kiinnostanut vittuakaan kun päivisin keksii joko liian paljon parempaa tekemistä tai sitten on niin väsynyt edellisestä yöstä ettei vaan pääse ylös sängystä siihen aikaan kun olis koulua. Ehdin jo ilmoittaa opollekkin että mun koulunkäynti päättyi nyt tähän, mutta muutin mieleni kun tajusin että se on ainoo keino saada massii mistään muusta kun duunista ja duunii on vähän vaikee löytää ilman koulutusta ja tarviin rahaa koska oon riehunu niin vitusti rahattomana et velkaa on kertynyt ihan mukavia summia. Eli huomisen tavoite olisi se että käyn sillä helvetin YHDELLÄ ainoalla tunnilla joka mulla on. Ei pitäis olla vaikeeta, saatana. Mut silti se on jotenkin ylitsepääsemätöntä.

Nojoo onhan tässä nyt jotain suhteellisen huvittavaakin tapahtunut lähiaikoina. Nimittäin minä mekko päällä. Päätin viime vuoden loppu puolella just viime tippaan että haluunkin tanssia wanhat, joten ystävänpäivänä vedinkin mekon päälle ja tanssin koko päivän. Ihan hauskaahan se oli joo, mutta luojan kiitos se on nyt ohi. En kyllä ymmärrä miksi sitä kutsutaan prinsessapäiväksi, sehän on yhtä helvettiä kun oot kellon ympäri saatanan vaikee puku päällä ja nyöritykset on niin kireellä ettei saa happee koska muuten se mekko tippuis päältä. Kengätkin jouduin feidaamaan jossain välissä kun jalat oli paskana tanssimisesta. Oikeestaan, koko kroppa on edelleen paskana tanssimisesta, mutta se voi toki johtua wanhojen jatkoistakin. 

Taisin saada yliannostuksen prinsessana olemisesta, joten taas vois keksiä jotain hiukan enemmän munlaistani, ja ehkä vetää keesin taas pystyyn.. No katsoo nyt mitä mä keksin. Keesi kyllä houkuttelis mutta vasta kuukausi sitten tilasin uuden mustat pidennykset. Vois vetää pään täyteen ja päättää sitten mitä hiuksille tapahtuu. Se ainakin olis mielenkiintoista.

Bring the drugs baby, I can bring my pain

"This life is filled with hurt 

when happiness doesn't work"

Eilen mä olin vähän sekaisin. Kuljin ympäriinsä tietämättä mitä mun pään sisällä liikkui, vai liikkuiko mitään. Yritin tehdä palveluksen kaverille ja jouduin itse ongelmiin. Koti-ilta. Se kuulostaa niin väärältä, ei tää paikka ole mun koti. Ja se oikea koti on jossain kaukana tyhjillään kaksi viikkoa eikä mulla ole edes avainta sinne että pääsisin sisään.

Lävistykset tuottaa taas ongelmia. Omaohjaaja tuli takaisin töihin ja ilmoitti että labret saa luvan kadota mun naamasta. Haista vittu oli mun reaktio, mutta tajusin pääseväni helpommalla jos ohjaajat luulee että otin sen pois. Vitut mä siitä luovu, lävistykset on osa mua ja niistä luopuminen on kuin luopuisin jostain tärkeästä osasta itseäni. Niin että soronoo ja sormi perseeseen ja matka siperiaan jos tulee vielä valittamista. Muutenkin ärsyttää nää säännöt täällä vaikka yritän kaikkeni että pystyisin noudattamaan niitä. Se pieni (ketä mä yritän huijata, helvetin suuri) kapinallinen kusipää mun sisällä nostaa päätään aina kun asiat menee päin vittua ja saan rauhoitella itseäni että pysyisin kasassa edes sen hetken kun sosiaalitantat on lähettyvillä todistamassa mun käytöstä.

Ulkonäkö yleensäkin on asia joka vituttaa mua tällä hetkellä. Hiukset on haalistuneen punaista hamppua kahden sentin tyvikasvun kera, enkä tiedä mitä tekisin niille kun seuraavaksi poistan omaa väriä. Haluaisin kokeilla jotain uutta mutta tää punainen väri on ollut lävistysten lailla osa mua jo pitkään. Se on niin mulle sopiva väri että huulipunan lisäksi sovelsin sitä jopa silmämeikkiin tänään. Tervetuloa punainen luomiväri, taidan pitää sinusta. Eihän se pahemmin tuolta mustien rajausten alta näy mutta tuo sentään pientä piristystä mustiin syysaamuihin. En osaa edes sanoin kuvailla tätä pohjatonta vihaani syksyä kohtaan, se vaan ei ole mun vuodenaika. Silloin kaikki alkaa mennä päin helvettiä; mieliala ja itsetunto laskee vielä alemmas mitä normaalipäivinä, syöminen on taas vaikeaa ja ajatukset täyttyy verestä, vaa'asta sekä ruuasta. Itsemurhalentoa välttääkseni lähdenkin tästä tsekkaamaan tilanteen keittiön puolella, sieltä pitäisi pian saada kotitekoisia muffinsseja.

Uhkailu vittuilu ja katteettomat lupaukset

"Off she trots to the psychiatric hospit...

All she's got is the memory of a girl that used to laugh a lot

Now she's very angry 'cause they say she's lost the plot

And she's laughing in the mirror at her paper dress

Because she has a troubled mind, a troubled mind"

Koulu. Voi vittusaatanaperkelehelvetinkuustoista. Vituttaa väsyttää ärsyttää ei vois vähempää kiinnostaa. Hakkaan päätä seinään ja vittuunun kun sillä saan keesin mukavasti pilalle. Huoneessani haisee kenkäplankki ja kiillotusaine joilla raiskasin nahkatakkeja viime yönä ja päänsärky on sen mukainen. Liian vähän kahvia ja liian paljon tehtävää. Silti jumitan nenä kiinni tietokoneen näytössä aivan kuin se saisi muhun jotain virtaa että saan tehtyä kaikki koulujutut ja suoriuduttua kunnialla laitoksen asettamista tehtävistä, mm. huoneensiivouksesta. Voisin yrittää iskeä päähäni usb-johdon ja kytkeä itseni kiinni läppäriin jos saisin sitä kautta energiaa ja motivaatiota tähän kaikkeen. Uhraan itseni saatanalle ja kuolen tänne.

Ei unelmia oo tehty toteutettaviksi, ne on tehty murskattaviks jotta voidaan kaikki heittää toivo helvettiin ja hyväksyä tän paskamaailman kylmyys ja karuus. Täällä pärjää vaan jos on tarpeeks massii ja tarpeeks pässi totellakseen ylempää tahoa. Vapaus päättää omasta elämästä riistetään ja ristiinnaulitaan. 

Huomaan taas olevani sekopää lukiessani tätä postausta. Ihan vitun sama, tänään mua ei kiinnosta mikään. Juon kaljaa ja siivoan tän paskaläven.

Päivän ainoa positiivinen asia on se että tykkään mun lävistyksistä ja nyt ois intoo tehdä vaikka joku uus. Tragus ois jees. Sanokaa moi mun uudelle kaverille, tervetuloa labret. Ok se on ollut siinä jo viikon mutten oo tainnut pahemmin mainita sitä täällä. Mulla on kalan muisti. 

I'm so lonely, that's okay I shaved my head

 Mikä mua vaivaa? Kuka mä olen? Mitä mä teen täällä? Ketä mä yritän miellyttää?

Mulla ei rehellisesti sanottuna ole hajuakaan kuka mä olen, mutta osaan jollain tasolla kertoa millainen tahtoisin olla. Olisi hienoa jos osaisin olla välittämättä muiden mielipiteistä, mutta se vaan ei ole osa mua. Ja se on sääli. Ajattelen liikaa muiden mielipiteitä, ja vaikka se mielipide olisi positiivinen, unohdan sen täysin heti kun kuulen jotakin negatiivista. Ja uskokaa kun sanon että tämän näköisenä kuulee negatiivista palautetta ulkonäöstä helvetin usein. 

Mä olen aivan liian väsynyt tähän kaikkeen. Edes koti ei tunnu enää kodilta ja mä en enää ole minä. 

I miss you so far, and the collision of your kiss made it so hard

"Back home, off the run

Singing songs that make you slit your wrists

It isn't that much fun staring down a loaded gun

So I won't stop dying, won't stop lying

If you want I'll keep on crying"

Viikonloppu sujui yllättävän hyvin, eikä tänne mun toiseen kotiin palaaminen ollut niin kamalaa kuin olin ajatellut. Ihan mukavaa täällä on olla. Ainakin nyt kun olen saanut juoda puoli pannullista kahvia ja käyn täysin ylikierroksilla. No ainakin siivoaminen oli suhteellisen helppoa kun oli tarpeeksi virtaa imuroida, pestä lattiat ja laittaa pyykit koneeseen... Helvetin koti-ita ja siivouspäivä. Helvetin itsenäistyminen sanon minä. Hehe, eivaaaan, tää on ihan jees paikka ja kaikki mitä täällä joudun tekemään on kai jossain määrin täysin ymmärrettävää, varsinkin kun ottaa huomioon että reilu puolen vuoden kuluttua olen täysi-ikäinen ja mun pitäisi muuttaa tuohon yläkertaan omaan asuntoon ja alkaa elättää itse itseäni. 

Kuten kuvista huomaa, unohdin mun rakkaan järkkärin kotiin kun lähdin niin kiireellä tänne, joten tämän päivän postauksen kuvat ovat puhelimella räpsittyjä ja muokattuja. Oon muuten ihan rakastunut tuohon kuvan muokkaus ohjelmaan jonka latasin Play-kaupasta luuriini. Mitä helvettiä, selitän taas jotain turhaa paskaa.. Sitä se teettää kun on yliherkkä kofeiinille. 

Päässä soi MCR ja laulan 

DRUGS, 

gimme DRUGS, 

gimme DRUGS, 

I don't need it,

but I'll sell 

what you got 

take the cash 

and I'll keep it

......

NAANANANAA

FUCK LIKE A KENNEDY

Jotta tää olisi virallisesti mun blogihistorian sekavin postaus ikinä, heitän tähän vielä kuvan mun vklp fiiliksistä

"Don't worry, be happy, drink pepsi, feel sexy"