"Päiviä puhumatta,
sirpaleet lattialta kerätä
ne on liian terävät"
Keskustelua parisuhteista. Entisistä ja nykyisistä. Hassua miten pystyn avautumaan ihmiselle jonka kanssa olen jutellut vasta muutaman päivän. Se on yllättävän helppoa kun toinen osapuoli on kokenut hiukan eri tavalla niin monta samaa asiaa kuin itse.
Lähdin liikenteeseen tänään vasta kahden aikoihin kun olin ensin käynyt himassa nukkumassa tunnin verran, ja kolmen tunnin odotuksen ja vittuuntumisen jälkeen päivästä tulikin lopulta aika loistava. Mulla on ihania frendejä ja viimeinkin osaan pikkuhiljaa olla oma itseni tässä väliaikaisessa kodissa. Vasta näin jälkeenpäin osaan ajatella että saatoin olla hiukan kovaääninen keskustellessani kiivaasti frendin kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Toivottavasti turhan moni prismassa asioivista ei häiriintynyt sen pahemmin. Oli taas ihanaa herättää hämmennystä ja varmasti myös pahennusta kulkiessani julkisilla paikoilla. Oon varma että ainakin 90% ihmisistä jotka jäivät tuijottamaan ajattelivat kuinka helvetin kamalalta näytän nyt, mutta se ei menoa haittaa. Mun tavoite tällä hetkellä on viihdyttää itseäni aiheuttamalla mahdollisimman paljon hämmennystä ja pahennusta. Paska tavoite ja paska asenne, tiedän kyllä. Mutta silti tää on mun elämä ja mun ulkonäkö, joten mä teen juuri niinkuin tahdon kunhan mun teot ei muiden perseitä raavi. Esimerkiksi helvetin ruman värisen keesin ylläpitäminen tuskin häiritsee kovin montaa, vaikka se saakin useat pudottamaan leukansa maahan ja keräilemään itseään vielä puoli tuntia mun näkemisen jälkeenkin. Sepäs vasta hauskaa onkin.
Ehkä olen taas sekoillut riittävästi tälle viikolle, vaikka suhteellisen rauhallisesti tänään otinkin. Hiukan kovaäänisesti vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti