But if there's a pill to help me forget god knows I haven't found it yet

"Can't see the silver lining, from down here on the floor

And I just keep on trying, but I don't know what for"

Hengaan pihalla vaalennusväri päässä rööki kädessä ja kahvimuki toisessa. Musiikit täysillä, toivottavasti naapurit ei tule valittamaan. On kai ihan viisasta elää päivä kerrallaan, mutta mä koitan pysyä kasassa edes tunnin kerrallaan hajoomatta. Onneksi tänään saa vähän omaa lomaa tästä kaikesta. Pari päivää auttaa kummasti unohtamaan kaiken. Toivottavasti tää suunnitelma ei kuse kauheen pahasti etten löydä itseäni taas jostain paikasta missä en haluaisi olla.

I've tried everything to get away

Vanhoja kuvia, taas muutama päivä sairaalassa, tupakkaa, yksinäisyys, mielettömyys.

Nyt nukun.

Mikä on ihmisen virka sitten kun ylämäki loppuu pystyseinään ja toteaa ettei löytänyt asiaa jonka edestä taistella tai kuolla?

"Mä en oo kunnos, joka päivä on painajaista,

samanlaista en erota perjantaita maanantaista,

mikä mua vaivaa, oonks mä laiska vai sairas,

ja ku aikas katot mua, huomaat vaihtavas paikkaa"

Valokuvausta, vesisadetta, kahvia ja ystäviä. Kai tätä voisi kutsua ihan hyväksi päiväksi.

Tänään moni on kertonut mulle kuinka ylpeä on musta kun sain kirjoitettua ja julkaistua tuon edellisen tekstin, ja se on musta hyvin hämmentävää. On helppoa näyttää maailmalle kuinka rikki on, kuinka saatanan pahasti elämä joskus kohtelee, miten joskus on yksinkertaisesti niin paskana ettei vaan pysty toimimaan. Vaikea osuus on päästä yli siitä, "parantua". Toki on hienoa, jos osaa hakea apua ongelmiinsa, mutta se ei riitä jos ei ole valmis itse tekemään asioille jotain.

Ei teidän vielä kuulu olla ylpeitä musta.

Lost between Elvis and suicide

Kameran kuvasaldoa ajalta huhti-toukokuu. Aika säälittävä määrä kuvia, laadusta puhumattakaan, mutta muuta ei ole. En ole jaksanut kantaa kameraa mukana oikein missään ja vielä vähemmän oon jaksanut näyttää ihmiseltä. Aika on kulunut nukkumalla, lintsaamalla, juomalla, ja yllättävää kyllä, olemalla onnellinen. Toukokuu on varmaankin ollut mun elämäni parasta ja samalla pahinta aikaa.

Sitten mä jouduinkin sairaalaan vähäksi aikaa, eikä siellä saanut käyttää kameraa joten jouduin tyytymään puhelimen kameraan. Varautukaa pikselimössökuviin.

Tän postauksen kuvia katsomalla ei tarvitse olla ruudinkeksijä tajutakseen miksi mä olin sairaalassa. En pahemmin ala sairaskertomuksia tässä luetella, mutta sen verran kerron että tuolla tuli tällä kertaa vietettyä aikaa vajaat kaksi viikkoa ja auttoihan se kummasti kun sai taas ajatukset kasattua jne. Ensimmäinen viikko oli kyllä yhtä helvettiä kun ikävä ihmisiä oli kamala ja armoton vitutus iski viimeistään siinä vaiheessa kun tajusin että muut oli ulkona ryyppäämässä päättäreinä ja mä olin lukittuna neljän seinän sisään. No, oli mulla pepsi maxia, eli ei se ilta kauhean huono ollut. Muutamaan ensimmäiseen päivään en päässyt ulos, joten oli pakko keksiä jotain muka kehittävää toimintaa sisällä. Päädyin piirtelemään jotain turhaa ja lukemaan twilight kirjoista kaksi ensimmäistä (ja tottakai addiktoiduin kahvista vielä pahemmin kuin sairaalaan mennessäni, eihän siellä ollut muuta tekemistä kuin kahvin juominen).

Viimein kun pääsin ulos mielessä oli vaan tupakka, joten en pahemmin viitsinyt panostaa ulkonäköön. Eihän mua kukaan katselis kun kulkisin huppu päässä kaikkialla. Muutenkin päällä oli yleensä poikaystävältä pöllityt vaatteet tai jotain mikä ensimmäisenä sattui eteen osumaan.

Ja juu, pari pakollista ruusuheru kuvaa kun muru tuli käymään moikkaamassa ja oli ihana ja toi kukkia. Pienet naurutkin sain revittyä myöhemmin kun hoitajat väsäsivät ruusuille kauniin maljakon limsapullosta, siellä kun ei jostain kumman syystä saanut olla lasimaljakoita.

Nyt tuli kyllä niin sekavaa tekstiä että on pakko nauraa. Sekava postaus on hyvä lopettaa sekavalla mutta ihan loistavalla biisillä joka on soinut mulla päässä koko illan.

You can't buy happiness. That's why you have to steal it.

Mä haluan vapautta ja rahaa ja kesän. Mä haluan olla onnellinen. Mun "vapaus" loppuu viikon päästä ja silloin on aika ottaa vastuuta asioista mitä olen parin kuluneen viikon aikana tehnyt ja jättänyt tekemättä, enkä oikein tiedä miten mun elämä jatkuu siitä. Mä en tiedä mistään mitään ja kaikki on suurta kaaosta mun pään sisällä.

Kamala tatska- ja lävistyskuume. Tarve muuttaa itseäni taas jotenkin, mutta sisäinen muutos on aivan liian vaikeaa kun ajatukset on näin solmussa enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja ulkoiseen muutokseen tarvitsen rahaa ja ideoita. Tällä hetkellä tahtoisin olla mitä tahansa muuta kuin se mitä nyt olen.

 

Asenteeni on perseestä.

You know I'm ill, so hit me like a man and love me like a woman

Mä olen nukkunut paljon, lukenut vähän, koulun eteen en ole tehnyt paskaakaan. Väsyttää ihan liikaa, ei jaksa ei huvita ei kiinnosta. Ei vaan pysty kykenemään. Ei ei ei. En jaksa.
Luulen että ensi viikosta tulee vielä pahempi kuin tästä. Tulevaisuus pelottaa, vaikka tuntuu siltä ettei mulla sellaista olekaan.

Pian on kesä ja mun täytyy pitää farkkuja.

Kädetkin vammaa.

Vaikka tulee naarmuja ja syvempiä haavoja tää ihmeellinen maailma silti rakastaa sua

"Mä käytän aika harvoin huutomerkkiä, 

muttei se tarkoita,

että nämä mietteet olisivat mitään kuiskauksia.

Usein mä huudan sisälläni lasit säröille,

muttei sitä kukaan päälle päin huomaa.

Eivätkö he kuule,

mitä mulla on sanottavana?

Eivät ymmärrä?

Vaikka mä olen pelkkää huutoa koko raato,

i pisteen alla?

"Sinähän olet vielä niin nuori,

sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet ja elämä edessäsi.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy ja pää pystyyn nyt."

Tämä totuus päin naamaa sattuu aivan saatanasti.

Eivätkö he todellakaan tajua,

että mä ihan todella olen peloissani?

Kuvittelevatko ne että mä lystikseni tässä kylmässä suossa pulikoin?

Niillä ei ole aavistustakaan,

miten armottomasti mä joudun ruoskimaan itseäni joka aamu päästäkseni edes ylös ja liikkeelle.

Tekisivätpä itse perässä,

kävisivät saman läpi,

ryömisivät itse tähän saatanan hukkaputkeen viisauksiaan levittelemään:

tahtoisin nähdä, 

miten helvetin paljon siistimmin tästä muka voisi suoriutua."

-Tuija Kiuru

Nykyään olen jaksanut hymyillä aika paljon ja olla jopa onnellinen. En niin onnellinen että olisin jaksanut kuluneen kuukauden aikana jaksanut päivittää tätä blogia, tai vain ehtinyt, mutta toivottavasti tähänkin tulee muutos lähiaikoina. Vielä todiste onnellisuudestani, hymykuva! Näitä saan harvoin otettua.

Tommia ei kiinnosta

Liikaa kahvia, angstia, hiustenleikkuusaksia, yritys tehdä historian essee sekä jumalaton nälkä. Vittu mikä päivä. Tosin olihan tässä yksi piristys, nimittäin joku random vanha äijä bussipysäkillä..

...Vuoden naurut :D

Mutta joo, hiuksia leikkelin taas hiukan mutta niistä ei tuu kuvaa nyt koska öäöäöää. Vitusti liikaa kahvia ja ajatuksia. Samaten vitutusta ja Robinia koska eräällä kusipäällä on sen biisi soittoäänenä. Tekisi mieli leikata kaikki hiukset pois ja seota taas.

I just had sex

Otsikko koska tää soi päässä.

Oon kuunnellut mahtavaa musiikkia, väsännyt ihan kivan meikin ja koittanut näyttää ihmiseltä ihan muuten vaan. Sain jopa pari ihan ok kuvaa tästä. Kameralle tallentui noin miljoona hymykuvaa, mulla on vissiin hyvä päivä. Youtube huutaa vanhoja hittibiisejä ja mä huudan niiden mukana ja juon pepsi maxia.

Oon maailman paras pikkusisko joten sisko lahjotti mulle käyttämättömät Converset!♥ Okei joo ei se ihan niin mennyt, mut mulla on nyt kevätkengät jee.

Eilen leikkelin yhtä paitaa kun teki mieli repii jostain uusia kivoja vaatteita mutta syystä että no money täytyy tyytyä vanhojen vaatteiden uudistamiseen. Tai no, rikkomiseen. Vanha juttu toi risti leikeltynä paidan selkää, i know, muttakun teki mieli.

Shopaholic

Sain eilen 50e, tänään lompakossa on vähän reilu 10e. En muistanutkaan kuinka hauskaa shoppailu on. Käytiin Iidan kanssa Forssan Seppälä läpi ja oli aika onnistunut reissu, kun ottaa huomioon ettei sieltä yleensä löydä oikein mitään. Tänään mukaan lähti kuitenkin koruja, vyö, toppi/mekko sekä kynsitarroja. Toppimekosta en saanut hyviä kuvia joten siitä tulee vasta kun saan sen käyttöön eli ensi viikon perjantaina varmaankin ja kynsitarrat unohdin kuvata ihan kokonaan. Tässä kuitenkin niitä koruja ja vyö.

Rannekoru 3.95e Vyö 7.95e

Korvakorut 3.95e
(sain jo jotenkin hajotettua yhden noista piikeistä, wtf?)

Tarkoituksena siis oli löytää ens viikon lukiobileisiin vaatetta ja löysin aikalailla kaiken tarvittavan. Paitsi vaan että bileiden teema on villi länsi ja musta toppi/mekko kukkapitsillä sekä niitit ja piikit tuskin sopii teemaan kovin hyvin. Noh, pikkuvikoja. Tähän tuhlaamiseen jää jotenkin koukkuun. Mistäköhän mä revin rahaa ensi viikkoa varten..?

Anteeksi taas köyhä postaus. Koeviikko vie viimeisetkin voimat mutta onneksi aurinko tuo edes vähän lisää energiaa!